tiistai 29. heinäkuuta 2014

Ei ole ihmisen paikka eläinpuvussa

Olette varmaankin nähneet ylipirteän, ehkä hieman tärähtäneen ihmiskissan pomppimassa Viking Linen uudessa mainoksessa. Siellä se joraa, hyppii ja viuhtoo rannalla ja merellä, kas kun ei hyppää liikkuvasta laivasta innostuksissaan aaltoihin ja lyö päätään kariin.

Hyvä Viking Line, minä en halua matkustaa aluksillanne enää milloinkaan. En tahdo mennä samojen seinien sisälle pelottavan hyperkissan kanssa. En uskalla. Tuollainen tulee ja tappaa.

Viikinki-Ville (ADHD)


Jostain kumman syystä joka urheilukilpailuissa on karvaturri heiluttamassa tassua ja taputtamassa käsiä ja jokaisessa itseään kunnioittavassa marketissa vähintään kerran vuodessa käymässä Muumi tai Nalle Luppakorva. Miksi? Ensinnäkään Muumi ei varmastikaan ole lähes kaksimetrinen korsto, jota lasten täytyy mennä äidin tai isän taakse piiloon ja jota käteltyään tai halattuaan saa ylpeiltä vanhemmilta miljoona rohkeuspistettä ja diplomin seinään. Muumihan on sellainen pieni pallomaha, joka on aivan ehdottomasti hieman lyhytkasvuinen elukka, eikä todellakaan mikään lastennurkkauksessa jyräävä jättiläinen.  

Miespuolinen tuttavani oli kerran kesähelteellä ostoskeskus-Muumipeikko. Tuttava ei ole mikään pikkututtava, joten hän hikosi turkiksessaan niin, että meinasi henki lähteä. Ei ole helppoa kaikilla kesäkeikoilla, joihin heikkoina hetkinään lupautuu. Anna-Leena Härkönen kuvaakin jossain kolumnissaan, miten kinastelevaa ja välejään selvittelevää pariskuntaa koputetaan kaupassa olkapäälle, ja sielläpä virnuilee Muumi ilmapallokimppu kourassaan (tassussaan?). "Painu sinä, Muumi, vittuun!" huutaa nainen, ja Muumi luikkii kauhistuneena tiehensä. 

En lakkaa milloinkaan nauramasta mielikuvalle. 

Eräänä vuonna Muumi-yleisöä tosin itketti erityisen paljon. Seinäjoen kaupunginteatteri esitti vuonna 2010 lastennäytelmän, jota kaikki kynnelle kykenevät seudun tenavat kuskattiin luonnollisesti katsomaan, jotta maksimoitaisiin jälkikasvun sivistys. Järkytys oli kaikkein pienimmille katsojille suuri, kun ilmeisesti sekä kuumuus- että ääniteknillisistä syistä elukat riisuivat sovitussa kohdassa kesken näytelmän päänsä irti ja esittivät näytelmän loppuun vain kostyymin alaosassa. Siinä käytiin monessa perheessä hieman keskustelua päivän päätteeksi. Karkeloi kansa ja kunnailla soi. 

Vaikka en jaksakaan ihmiseläimiä, minua toisaalta vähän harmittaa, että olen hukannut edesmenneen  isoisoäitini antaman avaimenperän, jossa oli Moskovan olympialaisten Mischa-karhu. Kukaan koko suvusta ei ole matkustanut Venäjälle, eikä minulla ole mitään käsitystä siitä, mistä avaimenperä oli mummolle joutunut. Se olisi kuitenkin ollut konkreettinen muisto opettajaisoisoäidiltäni kahden posliinijoutsenen lisäksi. Senkin voisi laittaa saunanikkunalle.

Tältä näytti naapurimaan nallen koko suku, jota meistä kukaan ei käynyt tapaamassa. Ovathan nuo toisaalta keskimääräistä söpömpiä maskotteja. Oikeastaan yhtä söpöjä kuin kaikki ne pehmonallet, joita ihmiset asuntojen myynti-ilmoitusten perusteella kasaavat sänkyjensä päälle ja sohvannurkkiin kodikasta tunnelmaa luomaan. 


Miska pentuineen

Aina maskotit eivät kuitenkaan ole näin selkeän hyväntahtoisia myyntituotteita hymyineen. Kenen ideakopasta esimerkiksi nämä hemmot on revitty? Mitä ihmeitä ne oikein ovat? Pepsodent-tuubista puristettuja, henkiin heränneitä jättiläishammastahnoja? Hyvä luoja.


Bestikset Golgate ja Pepsodent


Maskotit voivat olla myös monella tavalla luonnehäiriöisiä. Tämä punkkarihenkinen karvatalja on päässyt oikein kunnon tositoimiin.


"Ei saakeli, miten hyvännäköinen kirkuliisa, kourinpa hieman tisseistä!"

Kyllä näiden esimerkkien perusteella pitää maskottien ompeleminen lopettaa. Ei ole normaalia tällainen pehmohahmokulttuuri, ei sitten ollenkaan, varsinkaan näillä helteillä. Ei saa jättää lapsia ja koiria autoon, mutta tyypin voi kyllä sulloa karvapukuun ja komentaa marketin sata-asteiselle seinänvierustalle ilmaisten värityskirjojen kanssa päivystämään.

Muumit, repikää päänne irti! Majavat, leikatkaa häntänne ja jättäkää ne. Koirat, purkaa poikki kahleenne. Kaikki ihmiset eläinten sisällä, liittykää yhteen ja käykää taistoon! Jotain muutakin varmasti kesätöiksi löytyy, mansikanpoimintaa vaikka.







7 kommenttia:

  1. Ei hitto vie… :D:D:D Go Ässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, jaksanko mennä minnekään. Paikoillaan on niin paljon rauhallisempaa. :D

      Poista
  2. :D :D Minakin olen tuota Vikingin otusta ihmetellyt. Ja tuo viimeinen kuva!!

    VastaaPoista
  3. Oikeassa olet. Miksi vanhemmat yleensä kuskaavat pittejänsä katsomaan noita jättikokoisia monstereita ei ymmärrä.
    Toista oli ennen kun Kermit ja Miss Biggy ilahduttivat meitä tosin vain telkkarin välityksellä.
    G

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin Kermitin ja Miss Piggyn aikaan tosi pieni, tuskin edes syntynyt, mutta olihan se tosi hyvä tv-ohjelma. En ole ihan varma, kuinka monta vitsiä meni ohi, mutta eipä silloin paljon muutakaan television ykkös- ja kakkoskanavilta tullut. Pieni talo preerialla vain.

      Poista
  4. Aku Ankkaa (Åkan Ank) vois tietty näytellä helteellä, olisi vilpoista alakerrassa. Eikä eläinten/lasten/hölmöjensuojelulautakunta pääsisi sanomaan mitään - paitsi ehkä että hattu pois eväspöydässä!

    VastaaPoista