Paljas ja pers

Elokuu meinaa päästä yllättämään, mutta ei hätää: näillä kauniilla riimeillä pääsee takuuvarmasti fiilikseen. Jos ei muunlaiseen niin sääliin ja myötähäpeään. Minulla ovat selvästi nyt runopäivät meneillään, joten kaivoin kaapista kolmen luurangon vierestä pari vanhaa, täällä ennen julkaisematonta riviä. (Tuopa kuulosti mukavan pätevältä.) En oikeasti ole mikään runoilijaluonne, jos nyt satutte vahingossa luulemaan. En ollenkaan, mutta välillä henki puhuu minussa. 

Se on ehkä mummoni. Hänkin oli kaappirunoilija. Välillä perheessämme puhuu myös makkaran henki, sillä juuri muutama päivä sitten nuotiomakkaraan ilmestyi viesti: kuoreen repeytyivät kirjaimet HYI. 

Epätarkka, mutta aito todistekuva makkaran hengestä.

Keskuudessamme väijyy myös lättyjen henki. Äitini, jonka sukunimi viittaa hyvin läheisesti erääseen sarvipäiseen eläimeen (ei hirvi, ei lehmä, ei kili, kauris, etena eikä poro), huudahti hämmästyksestä paistaessaan mökillä ohukaisia.

Todistekuva 2. Lätyn hengellä oli asiaa.

Nyt on siis vielä ainakin yksi riimipäivä. Innoituksena on toiminut isoo kirkonkylä, mikä sopii siihen, että käväisen siellä pikapikaa huomenna. Jaan nimikirjoituksia Sokoksen kulmalla noin klo 10. 

Paljas ja pers

Paljasjalkainen helsinkiläinen
ja persjalkainen eteläpohjalainen
- oli heillä kohtaaminen
sattumanvarainen.
Törmäsivät päistikkaa
rientäessään odottamaan ratikkaa.
Se on sellaanen,
joka menöö kiskoolla tiätä myären,
mietti eteläpohjalainen
Itikan makkaraa syären.


*   *   *

Kiirus

Korko mukulakivien välissä
kiire korvien välissä.
Missä välissä ehdin Kauppatorille?

Joka välissä ratikkaa väistelen.


*    *   *

Isäntä 

Tuumas kaupungis peltoaukeiden mies:
"Ei oo puutetta setelistä suurista,
mutta ostan kaiken Tuurista."