Kesän ihmetyksiä, osa 3. Se on Hesa, jos niin haluaa

Tässä kesän ja oikeastaan elämän mittaan minua on alkanut ärsyttää se, että joidenkin tärkeilijöiden mielestä on aivan kauhean maalaista erehtyä sanomaan Helsinkiä Hesaksi ja että moukat ne niin tekevät, kun eivät oikeasta, säälittävät, tiedä. Tutkimustulosten mukaan suhtautuminen pääkaupungin eri nimityksiin on tosin neutralisoitumassa, mutta keskustelupalstoilla väittely siitä, miten ilmaisut Stadi ja Hesa mielletään, käy välillä hyvinkin kiivaana. Millä oikeudella joku, ihan noupadi, voi muka päättää, mitä joku toinen voi sanoa?

Hesa, Hesa, Hesa. Noin. Sieltä se vaan tulla putkahti sujuvasti. Jos se tekee minusta maalaisen ja maalainen on synonyymi idiootille, niin siten olkoon, ja menköön kukin Helsinkiin, Hesaan, Stadiin, isolle kirkolle tai kylille ihan miten itse milläkin kerralla tahtoo. On aivan sama, kuka on missäkin syntynyt tai puoli sukua asunut ja kuollut ja kenellä on oikeus sanoa mitäkin. Tällainen nuoresta aikuisuudesta vähän kypsempään ikään kasvaminen on saanut aikaan sen, että pystyy varsin mainiosti käsittelemään omaa maalaisuuttaan. On ainoastaan mahtavaa, että on tilaa kääntyillä.

Suomalaiset ovat melko lailla yhtä tolloja joka puolella maata. Ei tee Helsinki, Hesa eikä Stadi maailmankansalaiseksi, ei sen yläpuolella asuminen tyhmäksi.