Vain vale-elämää

Tosi-tv on jännä ilmiö. Trimmaa mun auto, koira, marsu, keittiö. Trimmaa mut. Trimmaa, tuunaa, väännä ja käännä, pistä Botoxia. Hypi kilpaa luistimilla perjantaisin, korkokengissä ja pikkumekossa lauantaisin. Kellä on seksikkäin puku, kuka vilautti? Miltä näyttää rekkamiehen työpäivä, kuinka kauheat häät joku järjestääkin ja ruma on puku kuninkaallisella morsiamella. Meidän pitää nähdä kaikesta kaikki.

Kokkejakin on joka kanavalla ja joka paikassa: kotona, ravintoloissa, studiossa ja vankilassa, aikuisina, helvetissä, huutavina, junioreina. Arvostele mun illallinen! Seuraamme työssään poliiseja, lääkäreitä, tatuoijia, rekkamiehiä jäällä, metsureita puissa. Useimpina päivinä televisiossa lauletaan ja tanssitaan, toisinaan synnytetään, kasvatetaan toisten lapsia ja kurkistetaan koteihin. Laitetaan kuntoon mökit, huussit ja puutarhat, stailataan, ostetaan ja myydään. Tehdään hurja remontti. Laihdutetaan. Matkustetaan kilpaa ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan, maataan Kanarialla, pelätään Etelä-Amerikan huumekujilla ja seurataan matkaoppaita kimpparetkillä, ostetaan pitsiliinoja ja valitetaan hotellihuoneista. Käydään Tuurissa, Takametsien tavarataloihmeessä, Suomen tavoitelluimman poikamiehen mailla. Etsitään morsiamia maajusseille, sulhasia bändäreille, seuraa sinkkuristeilijöille, pannaan valtakunnan prinsessat navettaan ja viidakkoon. Samat ehtivät yleensä molempiin. Tehdään hyvä diili ja kiivetään linnakkeessa kääpiöiden perässä. Syödään kasa matoja, maataan kasassa matoja.

Tosi-tv = Vain vale-elämää. Ei sen enempää.