Mitä aikuisten hiekkalaatikolla valmistuu tänään?

Hiekkalaatikkoleikkien mieltää kuuluvan lapsille, jotka muovaavat santaa kuopiksi, tunneleiksi, linnoiksi ja kiemurteleviksi autoradoiksi, maistavat kakkuaan, paiskaavat välillä hiekat ilmaan ja astuvat joskus mennessään hoitokaverin linnan mäsäksi. Toisinaan kuitenkin tuntuu, että aikuiset ovat ihan samanlaisia lapioijia kuin taaperotkin. Ei ole väliä, onko nainen vai mies, minkämittaiset ovat kurahousun lahkeet tai mikä on sangon koko, sillä aina näyttää löytyvän niitä, jotka heittävät kuraa silmille ja vielä hetken kuluttua toisen lapiollisen niskaan. Asiallinen yhteiselo on toki esimerkiksi työyhteisöissä pitemmän päälle vaikea laji, sillä huonona päivänä ja erityisesti nälkäisenä roiskuu lapioidessa väkisinkin välillä myös kollegan naamalle.

Miettikääpä omaa yhteisöänne siellä kirjastoissa, virastoissa ja konttoreissa, lastentarhoissa, kaupoissa, hitsaushalleissa ja kenties hyvinkin hierarkkisissa työympäristöissänne: samanlaisia leikkipihoja ne usein ovat kuin lastenkin puistot. Kun toinen kiipeää korkeammalle telineessä, niin ottaahan se päähän ja tekee mieli tönäistä. Kun itse onnistuu hyppäämään keinusta pitemmälle, tuntee ylpeyttä onnistumisestaan - ja jotakuta ottaa päähän. Kun hukkaa leikkiautonsa, syyttää ensin muita, kunnes todennäköisesti löytää sen omasta taskustaan. Hyvää kakkua ei ole aina helppo valmistaa, ei yksin eikä kaksin.

Ihmettelen aidosti sitä, miten oman alansa ammattilaiset ovat monesti kuin hiekkalaatikolla kinastelevia räkänokkia. Toiset ovat sosiaalisesti tuntosarvet herkempinä, toiset töksäyttelevät tahtomattaankin. Toiset alistuvat, luovuttavat tai heittävät lapion suutuksissa nurkkaan, toiset puskevat läpi vaikka laatikkoon eksyneen saviläjän ja selvittävät ongelman. Monet tottelevat työnjohtajaa vaikka miten jurppisi, toiset osoittavat mieltään ja kieltäytyvät epäreiluksi kokemastaan kohtelusta. Aikuisten hiekkalaatikolla ei kaiveta tunnelia Kiinaan, tai jos kaivetaan, niin sinne toivotaan jonkun mahdollisesti uran esteenä olevan putoavan. Yleensä kuitenkin rakennetaan linnaa ja toivotaan sen huipulle mahdollisimman paljon viirejä liehumaan.

Sovussa rakentamisen taito on vaikeaa aikuisillekin, mutta harjoittelemalla sekin ehkä luonnistuu. Meistä jokainen voisi välillä miettiä, miten omalla laatikollaan leikkii: istuuko reunalla, osallistuuko rakentamiseen, keksiikö uusia autoteitä, heitteleekö hiekkaa vai lähteekö vain liukumäkeen.

Kaikkea hyvää työpaikoillenne, ihmiset. Tulkoon tänään hyvä kakku ja jättäköön kollikissa kusaisematta.