Huumeongelmia

Olen tosi huono huumeissa. Jos eteeni tuotaisiin erilaisia huumausaineita, minulla ei olisi minkäänlaista käsitystä siitä, mitä pitäisi nuuhkia, mitä piikittää, mitä nuolla, polttaa tai lusikalla lämmittää. En myöskään osaa ollenkaan alan termejä tai edes sitä, minkä nimistä jauhepussia pitäisi lähteä kyselemään. Kuiskaisinkin diilerille nurkan takana todennäköisesti, että saisinko huumeita, kiitos. Kun hän tivaisi millaista, kuiskaisin vain vähän kovempaa, että huumeita! Tulin ostamaan huu-mei-ta! Ei kai sitä nyt kaikkea voi heti tietää. En tosin ole vielä tähän mennessä oppinut sitäkään, mikä ero on kasviksella, vihanneksella ja juureksella, joten siltä pohjalta ei mikään ihme.

Kaapissani on Erikeepperiä, ja silläkin osaan vain liimata paperia. Kolmevuotiaana askartelin katulampun.

Minulla ei myöskään ole mitään käsitystä siitä, mistä niitä "joka kulmalla tyrkyllä olevia" huumeita pitäisi näillä seuduilla lähteä huppu päässä etsimään. Onko niin kuin olemassa jotain aloittelijan underground-nettisivustoja karttaliitteineen ja kellonaikoineen? Täytyykö olla jokin salainen koodisana tai merkki rintapielessä? Mistä sitä paitsi tietää, mikä on käypä markkinahinta? Voiko kokaiinista tinkiä vai ammutaanko heti?

Koulullamme on tällä viikolla vierailemassa päihdebussi, jonka kyytiin olin tänään innoissani menemässä. Niin kuin on käynyt ilmi, minulla olisi ollut vaikka kuinka paljon oleellista selvitettävää. Sinne olin linja-auton takapenkille ryhmääni kuljettamassa, mutta kuinka kävikään? Pois ajettiin etsivä ja tietoa janoava. Nuoret kuulemma uskaltavat keskustella päihtymiseen liittyvistä asioista avoimemmin, kun opettaja ei ole paikalla. Pyh.

Kovin on syrjiväksi mennyt maailma. Taidan leipoa lohdutukseksi suklaakakkua.