Voi v

Päättele keskenäsi -teksti esitteli taannoin meille kaikille perusälykkäille, matemaattisesti lahjakkaille ja muutenkin hyville tyypeille alakoulun tokaluokan matematiikankirjasta kinkkisen lisätehtävän. Matikkakisassa puolestaan sai testata osaamistaan ysiluokkalaisten valtakunnallisessa kilpailussa, jossa minun kiinnostukseni kokeeseen tyssäsi jo ensimmäisessä laskussa. Jottette luule, että olen oikeasti tyhmä, paljastettakoon, että yläkoulussa keskiarvoni oli 9,8 ja olin vastaavassa matikkakisassa toinen, eikä siihen maailmanaikaan ollut keksitty vielä edes laskimia tai lunttaamista, sudet vaanivat koulumatkalla suksitellessa ja maitopullo jäätyi tuohireppuun. No, elämä muuttuu, kehitys kehittyy ja vauhti hiipuu. Jokaisella on omat tähtihetkensä, minulla ne menivät jo. 

Jos on matematiikankirjan tekijällä ollut tohtorinhattu silmillä, niin jotenkin on päässyt äidinkielen tokaluokan oppikirjaa kirjoittavalta tädiltäkin Kalevala-koru heilahtamaan silmien eteen, tai ainakin permanenttikiharat olisi ollut syytä leikata otsalta lyhyemmiksi. Toki voi olla, että väsy on painanut kirjantekijää yömyöhään raskaan rupeaman päätteeksi - tai sitten väsy painoi minua, kun selailin loppukirjan tehtäviä. 

Huomaatko? Jo on melkoiseksi mennyt.