tiistai 28. toukokuuta 2013

Lopussa suklaa seisoo

Nykynuorissa on usko, toivo ja rakkaus. Opettajanurani juonikäyrän tämänhetkinen huippukohta saavutettiin eilen, kun luokka oli pimeä ja kello vasta puoli yhdeksän aamulla. Oppilaat ovat olleet keväällä hyvin ahkeria ja opiskelleet niska limassa ja kuolavana poskella kirjallisuushistoriaa useamman kuukauden ajan, joten olisi epäinhimillistä olla palkitsematta heitä jotenkin. Koska Anna-Leena Härkönen on suurin piirtein bestikseni, katselimme paljon puhutun Häräntappoaseen viimeistä tv-sarjajaksoa vuodelta 1989. Se on kymmenen vuotta ennen oppilaiden ajanlaskun alkua, joten tulipa siinä antiikkikertaustakin samalla. Kovin olivat salihousut kauniita.

Kiinnitin jossain vaiheessa huomiota siihen, miten monet oppilaista vilkuilivat harvinaisen usein luokan perällä olevaa kelloa. Tavallisesti he eivät nimittäin vilkuile yhtään minnekään, sillä kuri on ankara ja karttakeppi kova. Istuin itse takapulpetissa haukankatseineni ja petolinnunperineni, joten rekisteröin liikehdinnän muistivihkooni. Yhtäkkiä etupenkin tyttö nousi, ja ajattelin hänen lähtevän vessaan. Tavallisesti siihen pyydetään kyllä lupa, mutta ehkä säännöistä voi pimeässä joustaa ja hätä oli kova. Kuin merkistä kaikki alkoivat kaivella reppujaan ja nousta ylös. Minä istuin hölmistyneenä paikoillani.

Mitä ihmettä oli tapahtumassa? Mihin oppilaat olivat lähdössä? Oliko minulta mennyt ohi jokin viimeisen viikon harjoituksista tai muista yhteisistä tapahtumista, joihin pitäisi olla lähdössä?

Opettajanpöydältä alkoi kuulua kopsumista, ja valot syttyivät. Seurasin kansanliikennettä huuli ja posket pyöreinä (minulla on iso pää), kunnes alkoi naurattaa aivan kauheasti: oppilaat olivat käyneet jokainen viemässä pöydälleni levyllisen suklaata! Itketti ja hihitytti vuorotellen, hämmästytti, ilostutti, nauratti ja liikutti. Olin rakkautta sydän tulvillaan. Minulla on maailman ihanimpia oppilaita.

Olemme tänä vuonna käsitelleet yhdeksäsluokkalaisten kanssa kansanperinnettä, Kalevalaa ja sananlaskuja. Sitä saa, mitä tilaa. Minä olen tilannut suklaata joka syksy, kun olen kertonut numeron muodostuvan kokeen arvosanasta, kirjoitelmasta, suullisesta esityksestä, tuntiaktiivisuudesta ja siitä, kuinka paljon tuo opettajalle suklaata. Tämän tunnolliset ja pönttöpäät oppilaani olivat panneet muistiin ja päättäneet, että viimeisellä viikolla ennen todistustenjakoa ehtii vielä toimia.

Tänä keväänä tulee tosi monta kymppiä. Lopussa suklaa seisoo.






10 kommenttia:

  1. Minä sain yhden kurssin opiskelijoilta samppanjaa (siinä on puolensa, että opettaa täysi-ikäisiä). Tosin se oli venäläistä ylimakeaa skumppaa ja objektiivisesti ajatellen melkoisen pahaa, mutta se ajatus siellä taustalla sai sen maistumaan Mumm demi-seciltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talousskumppaa! Ihanasti sanottu tuo viimeisin, sillä todellakin juuri ajatus taustalla tekee kaikesta kaksin verroin tärkeämpää.

      Poista
  2. Aivan ihanaia oppilaita sinulla! Ei ole oppisi hukkaan menneet.
    Mitäs muuta opettajat haluaa saada kuin suklaata? Vaikka poikani todistus on ilmakin tietysti loistava, mutta ihan vastaisuuden varalle, jos tyttäreni ei olekaan isäänsä tullut, vaan johonkin muuhun henkilöön (en tunne varmaan häntä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieluusti ei ihan hirveän montaa erilaista mukia ihminen tarvitsisi, vaikka särkyyhän niitäkin ja menee jopa rikki. Viime vuodesta minulle jäi mieleen ihanan söpö pikku paketti, jossa oli suklaan lisäksi kesäristikkolehti. Minulle tuli hyvä mieli joka kerta, kun sitä kesällä laiturilla ratkoin menemään. Samoin oppilaan leipoma joululimppu oli aivan ihana yllätys.

      Jos yksittäisenä oppilaana jotain tahtoo antaa, niin kaikki ns. kulutettava on parasta. Raparperipiirakka foliovuoassa vaikkapa. Kirje. Itse väsätty runonpätkä.

      Oikeasti ei tarvitse antaa yhtään mitään. :)

      Poista
    2. Mukeja en anna, kun itseänikin ärsytti lukuisat erilaiset mukit omassa kaapissa ja ne sitten muutti muualle.
      Kiertin ihania hampputiskirättejä olen antanut, vaikka en tiedä onko se nyt niin kiva ajatuksena saada rätti.
      Omassa työssänikin saan lahjuksia ja kyllä ne syötävät on melkein parhaita...varsinkin suklaa.

      Poista
  3. Tiedän tuon tunteen :) Tanssinopettajana saan jouluisin kasan suklaata ja näin keväisin kukkakaupan verran kukkia kiitoslahjoina oppilailta. En valita ;) (Tosin vielä eivät ole rekisteröineet sitä, että vaikka rakastankin suklaata, niin myös Fazerin Vihreät kuulat ovat tosi herkkua...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sun nyt vain täytyy paremmin vinkata mieltymyksistäsi, niin alkaa tulla Vihreää kuulaa ovista ja ikkunoista. :D

      Poista
  4. Ihania oppilaita :) Olet varmasti ihana opettaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen toki. Joskus, silloin tällöin ja hyvänä päivänä.

      Poista
  5. Ihanaa! Meidän tenavien opettajat saavat tänä keväänä suklaata ja lasten itse piirtämät ja painamat bambuiset tiskirätit, sillä olen vahvasti kaiken käytettävän, kuluvan ja hävitettävän kannalla.

    VastaaPoista