Edestä ja takaa

On jokseenkin hupaisaa, millaisella innolla ihmiset (naiset?) nykypäivänä itseään valokuvaavat. Kun kyse ei ole enää filmikamerasta ja kuvien teettämisestä - enää 4 kuvaa jäljellä, muistattehan! - on otoksia tietenkin helppoa napsia jokapojan Canon-järkkärillä tai 8 megapikselin kännykkäkameralla. Ja kuvia todella räpsitään: kotona, koulussa, töissä, eteisessä, vessassa, hississä, sovituskopissa, ohimennen, tässä minä nyt olen, istun, makaan, edestä ja takaa, kuvat yläviistosta laihentavat. Uusi paita, vanha paita, eilinen paita, kallis paita, alelöytö, eikös olekin kiva? Vaatepostaus, minäpostaus, tässä ostokseni -postaus. Huulet törröllä, pää kallellaan, katse alaspäin, suoraan kameraan, kurkkaus olan yli, huippumalli haussa, päivän asu koruilla ja ilman ja mielipiteitä, pliis.

Milloin itsensä kuvaamisesta tuli julkinen harrastus?

Pohjimmiltaan lienee kyse siitä, että jotakuta kyllä kiinnostaa, vaikka suurinta osaa ei. Oma maha napoineen on nimittäin aina tärkeämpi kuin jonkun toisen, ja uimarannalla kuvitellaan muiden katsovan makkaroita arvostelevasti, vaikka tosiasiassa kaikki miettivät vain sitä, miltä itse näyttävät bikineissä.

Siksi onkin mielenkiintoista, miten estottomasti ja innokkaasti monet nykyään itseään puolialasti esittelevät. Viisitoista vuotta sitten Mallorcan-kuvat uima-altaalta piilotettiin perhealbumiin, elleivät ne olleet tärähtäneitä ja siten pilalla, sillä valokuvaaminen oli pitkäkestoisempi projekti: Valmiiden kuvien saaminen postissa saattoi kestää viikon, ja sitten vasta näki, mitä sitä tulikaan kuvattua ja moniko otos onnistui. Poisto-oikeutta heti kuvan ottamisen jälkeen ei ollut, eikä filmiä voinut tarpeettomasti tuhlata. Yhteen vessassa kesken työ- tai koulupäivää kuvattuun settiin ei kauan 24 tai 36 kuvaa riittäisi. Ennen niiden piti riittää koko lomaan.

Nyt kuva vaikkapa jumppatrikoissa ja pikkutopissa on koko maailman katsottavissa muutaman sekunnin kuluttua sen ottamisesta. Minä lähdössä lenkille, jumppaan, salille. Minun hikitreenini, endorfiinini, sykkeeni, kierrosaikani, vatsalihakseni ja pirtelöpulloni, perkele. Kansa tarvitsee kuvatodisteita, ja kuva pitää ottaa ensin kotona, sitten salaa salin peilin kautta ja vielä lopuksi pari pukukopissa. Salamalla, ilman salamaa, photoshopattuna - ja ainakin Instagrammiin, Flickriin, Pinterestiin, Facebookiin ja Twitteriin.

Tätä söin tänään. Tätä join tänään. Tätä paskansin tänään?

Minulla on Canon, Olympus ja Nokia, mutta ei yhtään julkista päivän asu -kuvaa tai ruokapäiväkirjaa. Milloin tipuin kärryiltä?