Kympin lapsi

Opettajainhuoneen ilmoitustaululle oli viime viikolla ilmestynyt kuulakärkikynällä täyteen kirjoitettu paperi, johon eräs oppilaista oli jaellut itselleen täysiä kymppejä joka aineesta ja tituleerannut itsensä vaatimattomuudenpuuskassaan koulun ylivoimaisesti parhaaksi oppilaaksi. Itse tehty todistus nauratti meitä kahvipöydässä kovasti, sillä oppilas on mukavan reipashenkinen ja hänellä on sopivasti pilkettä silmäkulmassa.

Tällä viikolla kouluissa jaetaan jälleen myös ihan oikeita todistuksia, osalle rastein, osalle sanallisin arvioin ja suurelle osalle armottomin numeroin, ja niitä juostaan joko kilvan esittelemään tai sitten kuljetaan kiertoreitin kautta kotiin ja piilotellaan selän takana tuomiopäivään asti.

Joillekin lauantaiaamun pönötyshetki jäätelöineen on siis riemuisa: Englanninkoe meni putkeen, tuntiaktiivisuus nosti biologian seiskasta kasiin, eikä liikunnanopettajakaan jaksanut vihoitella siitä, että sukset jäivät kahdesti (vahingossa) kotiin. Toisten mieli ei ole yhtä keveä: numerot pysyivät samoina kovasta yrittämisestä huolimatta tai laskivat, kun tuli oltua laiska - tai kärsittyä motivaation puutteesta, kuten opettajia ohjeistetaan asia korrektisti ilmaisemaan. Kun todistuksessa on mustaa valkoisella, tuntuu kotiin vietävä vitonen tai kutonen päättäjäispäivänä yllättävän paljon pahemmalta kuin sen uhka maaliskuussa.

Ensi lauantai on kuin vuosineuvola: lukuvuoden päättäjäispäivänä oppilaan osaaminen ja kehitys mitataan. Suurin osa lapsista sijoittunee keskikäyrän tuntumaan, osa on pysyvästi plussalla tai miinuksella, ja vain toista ryhmää viimeksi mainituista taputellaan päälaelle tyytyväisenä.

Hyvin kasvaa!

Koulussa joku mitataan aina kympiksi. Joku vie stipendit ja joku laudaturit, jopa yksitoista, ja neuvonlatäti hymyilee kilpaa vanhempien ja opettajien kanssa.

Koulutodistus kertoo osaamistasosta eri oppiaineissa, mutta myös käyttäytymiseen kohdistuva arviointi saattaa olla vanhemmille suuri jännityksen kohde, eikä siinä enää huonojen merkintöjen jälkeen paljon liikuntarasti ensimmäisessä ruudussa paina. Ei varmasti ole myöskään helppoa olla kympin tytön lapsi tai puukäsityögurun poika, sillä odotukset ovat korkealla ja sahausjäljen oltava suoraa. Ei ole toisaalta helppoa olla se entinen kympin tyttö tai puukäsityögurukaan: Miten muistaa, että jokaisella on omat edellytyksensä pärjätä? Ettei oma lapsi olekaan taitava? Miten kannustaa, jos itseäkin harmittaa vietävästi? Miten niellä pettymys siitä, että naapurin lapsi oli taas priimus ja oma vain keskiverto?

Kun lapsi saa todistuksen, tuntuu, että saa sen myös itse.

Lauantaina valtakunnan lapset arvioi koulujärjestelmä. Muistetaanhan, että kotona on myös muita mittareita, kuten esimerkiksi lämpömittari. Aurinkoista kesälomaa joka perheeseen, oli todistuksessa sitten seiskoja tai ysejä!