Voimavaroista vaikein

Sitä on nyt jo pian puoli Suomea hiihtolomaillut, kylpenyt ja pulkkaillut ja pitäisi olla rento ja levännyt ja valmis vastaanottamaan kevättulvat ja sähköpostit, joita on tullut - jos vanhat merkit paikkaansa pitävät - ainakin Canadian Pharmacylta ja Pamela Anderssonilta. Pitäisi puhkua intoa ja voimaa, mutta kun kiukuttaa vaan. Nettikaupasta tilattu tanttukin oli ruma ja liian paksua kangasta, kuka sellaista nyt muka kesällä pitää, mitä? Samoilla vanhoilla en silti kyllä enää tuhannetta kesää kulje, kun ei erota valokuvistakaan, minkä vuoden Mallorcan-reissu on kyseessä, ja jos värjää hiukset ruskeiksi, ne haalistuvat auringossa heti, palavat puhki ja tippuvat mereen. Se vasta on surullista.

Pitäisi jotenkin valjastaa tämä hermostus. Suurin suomalainen voimavara on vitutus, siteerataan Outi Poppia (Seura 37/2006) usein. Purkamisella pitäisikin saada jotain välittömästi näkyvää aikaan, niin kuin vaikka vauvalle virkatut villasukat, sillä vauva ei välitä, onko varsi vino tai kantapää kireä. Lattioitakin voisi toki pestä, mutta kun ei huvita, ja lakanoiden vaihtaminen se vasta ärsyttävää hommaa onkin. Ullakolta pitäisi pistää seitsemän ison pahvilaatikollisen verran pieneksi jääneitä vaatteita (no on omiakin, kuinkas muuten) muovipusseihin, kun SPR:lle eivät käy laatikot. Mikä siinäkin muka on, etteivät käy? Nipottajat. Sitä paitsi ärsyttää sekin, että pitää olla tällainen geenivammainen, eikä mistään saa edes endorfiineja niin kuin muut. Oikeastaan vihaan koko sanaa, sillä minua vain ärsyttää sekä ennen urheilusuoritusta, sen aikana ja että urheilusuorituksen jälkeen. Kai siitä nyt tulee paska olo, kun paappa huitasee ylämäessä edelle ja oma varjokin ohittaa joka lampun kohdalla.

Oikeastaan pitäisi ottaa pienet torkut, mutta siitäkään ei tule mitään muuta kuin kiukkuiseksi lopun iltaa ja kuolavana tyynylle. En mene pitkälleni. Menisin kyllä, jos olisin aurinkotuolissa ja hiekkarannalla keskellä valtamerta niin kuin siskoni, mutta täällä vaan pitää olla keskellä hankia ja muka nauttia talvesta ja siitä, että tippuu avantoon. Paitsi ettei tipu, kun ei mahdu. Hiihtolomalla myös lihoaa/lihoo/lihoontuu/kaikkea edellä mainittua. Se se suurin hermostuksen aiheuttaja varmasti onkin, sillä kuka nyt ei tahtoisi olla keskellä lumihankeakin kaunis ja hoikka kuin eebenpuu tai ystäväni Pamela Andersson.

Vitutus on voimavaroista vaikein, sanon minä (Ässän käkenä 1.3.2013). Sitä riittää, mutta mihin sen laittaa?