Siitä puhe, mistä on helppo ammentaa. Tässä kahdeksan kouluun liittyvää tunnustusta, sillä ne ovat tietenkin kaikista hurjimpia:
1. Kaikista ennakko-oletuksistanne huolimatta en ole puhtoinen: olen lintsannut kerran yläasteella (hiihtämisestä). Minulla oli kyllä ollut juuri angiina ja kaikenlaista pientä kolotusta siinä varmaan oli vieläkin ja kurkku karhea tänäkin päivänä, joten sikäli kyse ei ollut kuin lievästä petoksesta.
Kommentti: Se, että joskus on pitänyt hiihtää paikasta toiseen, ei ole pätevä syy tehdä niin tänä päivänä.
2. Olen vienyt opettajienhuoneeseen 1500 kuulakärkikynää. Jokainen niistä on hävinnyt.
3. Olen juossut koulussa muutama vuosi sitten kilpaa Shrek-naamari päässä.
4. Olen tanssinut oppilaiden nähden discoa, humppaa, letkajenkkaa ja hitaita. Kaikkia epäilemättä järjettömän hyvin. Kerran tanssiessani kaaduin köksänopen kanssa, mutta mitäs oli niin liukas parketti.
5. Olen kuvannut kauhuvideota koulun kellarissa. Kun liitimme siihen musiikin (Michael Jacksonin Thriller), se pyöri taustalla joka kerta tuplanopeudella.
Kommentti: Kellaria ei enää ole, ja Michael Jackson on kuollut. Video oli enne.
6. Olen monesti halunnut potkaista luokkani tietokoneen kurkipotkulla seinän läpi biologian pöllökokoelmaan. Olisi oppilaillakin paljon kivempaa käydä tutustumassa lintuihin, kun kotkalla olisi tietokone kaulassa.
7. Jotain olen jo potkaissut, nimittäin kansalaistaidon opettajaa jalkapallolla päähän.
8. Olen käynyt tiedustelemassa uimahallissa koulun avaimet kaulassani, onko vaaleanvihreää kaulintani näkynyt.
Siinäpä teille. Koska olen ihana ja horoskoopiltani neitsyt, vaihdoin blogin ulkoasun puhtoisempaan. Entinen, etäisesti kouluaiheinen viivapaperi oli näin kevään keikkuen tullessa hieman raskas, ja rakkauskin on lumivalkoinen.
Hei Ässä,
VastaaPoistaajattelin tässä näin julkisesti julistautua viikon ihailijattareksesi. Mää nimittäin sain alle yhdessä vuorokaudessa luettua koko (!!) sun blogin. Koko blogin. Vaikka nukuinkin välillä.
Tässä sohvalla huutonauraessani havaitsin myös, että meillä on hirvittävästi yhteisiä nimittäjiä: suuri älykkyys, sielun kauneus ja ysäritukkamuistot nyt näin alkuun. Niin ja ne useat laudaturit ja se, että reaalissa pitää kirjoittaa nimenomaan psyka ja mantsa.
Nimipäiväkin meillä on samalla viikolla. Mahtavaa! Tiesitkö muuten, että sun nimpparina on Jenniinan, Jenillan, Jennic/kan ja Jolandan 'epävirallinen nimipäivä'? [Fiksumpi kysyisi ehken, että mikä on epävirallinen nimipäivä, ja mitä Jenillan vanhemmat on tehneet sen eteen, että lapsensa ylipäätään ansaitsee nimelleen juhlapäivän? Mietin vaan. No offense ja silleen, tiätty.]
No, joka tapauksessa. Peukutan kannustukseni teikäläisen suuntaan, ja toivotan iloa työhön Suomen nuorisolaisten parissa. Ne on niiiin ihania ne nuorisolaiset. Ja erityisesti niiden vanhemmat.
Nimimerkillä joku, joka yritti pelastaa maailmaa kahdeksan vuotta kauniaislaisia kermaperseitä kansainvälistämällä. Hyvä siitäkin sitten tuli. Hohoo.
Hei vaan ja tuuletuksia! Olet kyllä tittelisi ansainnut, todellakin - eikä yhtään väheksytä siinä tuon mainitsemasi suuren älykkyyden osuutta. Ei sitä ihan joka tyyppi lukea osaa, ainakaan vuorokautta putkeen, vaikka välissä nukkuisikin.
PoistaKiitos ihanasta viestistäsi. Sinun täytyy olla aivan mahdottoman hyvä tyyppi. :)
siun olisi pitänyt tuoda ne kuulakynät tänne kynien keräilijälle. ei olisi menneet hukkaan kun on ripustettu seinille ja säilötty lipastoihin, monenmonta tuhatta kynää jo oli ja kuulemma yhä keräily jatkuu, lehdestä luin tämän.
VastaaPoistaNe olivat kaikki tosin samanlaisia kyniä, joten aika huonoja noin niin kuin monipuolisen kokoelman kannalta. :D
Poistaei sitä tiedä jos vaikka nupeissa olisi sävyeroja. lehtijuttu tiesi valistaa että sekin riittää. että aina ei harjaantumaton silmä edes näe etteivät kynät olekaan samanlaisia: keräilijä itsekin käyttää ajoittain suurennuslasia ;)
PoistaHei Ässä, ja kiitos hauskoista tunnustuksista :)!Blogiasi on ilo lukea!
VastaaPoista