perjantai 4. syyskuuta 2015

Living on the edge: Juusto alle vai päälle?

Voileipä on hyvää. Se käy aamupalasta, lounaasta, välipalasta ja vaikka mistä niin kylmänä kuin lämpöisenäkin. Makuelämystä voi vaihdella levitteillä, leikkeleillä, erilaisilla juustoilla, salaatilla, kananmunalla ja vihanneksilla, reippain pursottaa päälle kunnon kasan Kallen mätitahnaa. (Parhaiten se sopii lihapiirakan väliin.)

Yksi tärkeimmistä elämän kirjoittamattomista säännöistä on, että voileivässä levitteen päälle asetellaan ensin juusto. Ja nyt hiljaa takarivissä, sillä kyllä laitetaan. Tähän on erityisesti kaksi painavaa syytä:

1) Juustosiivu on ruma.
2) Olen käynyt 20 vuotta sitten voileipäkurssin. Kuinka moni teistä muka on käynyt voileipäkurssia edes unissaan, mitä?

Ymmärrän toki, että joidenkin väärässä olevien mielestä juusto pitää asetella leivässä päällimmäiseksi, sillä siihen on kuulemma helpompi iskeä sormensa kiinni kuin vaikkapa tomaattisiivuun. On kuitenkin ihan turha väittää, että tuollainen peruste olisi kestävä. Kyllä se tomaatti sieltä juuston altakin pursuu ja valuu pitkin rinnuksia, se on varmaa. Ja jos joku on sitä mieltä, että ainoastaan kinkun ja juuston paikka tappelevat, voi palata yllä olevaan perusteluun nro 1. Piiloon se ruma juusto!

Nyt kun on päästy yksimielisyyteen siitä, miten tärkeää on laittaa juusto alimmaiseksi, suostutin itseni ihmiskokeeseen. Ei muuta kuin leipää kaapista ja sekä elinikäisen oppimisen nimissä että ehtoisana emäntänä kaksi koevoileipää pyöräyttämään. Perjantain kunniaksi tempaisin oikein Fazer-tädin uunista sämpyläkranssin, joka ei petä koskaan, vaan on ehkä maailman parasta leipää. Melkein itse leivoin. Osaisin kyllä, minulla oli kotitalous kymppi. (Parhaiten muistan köksäntunneilta sen, että  märkä käsipaperi tarrautuu hyvin astiakaapin oveen, kun se heitetään siihen. Myös se jäi mieleen, kun pääsiäistipu hukkui tiskiveteen. Mutta jottei tule vääriä käsityksiä, se en ollut minä, joka sai opettajan itkemään.)


Tieteellisen ihmiskokeen peruslähtökohta.

Miten vaikeaa tutkimuksen syöntivaiheen valmistelu olikaan! Käsi vei juuston automaattisesti levitteen (Oivariini, pehmeästi levittyvä) päälle, ja vaikka kuinka yritin keskittyä, aivot vain eivät suostuneet latomaan täytteitä väärässä järjestyksessä. Koska olen kuitenkin keskimääräistä älykkäämpi ja hyvänä päivänä sitkeäkin suorastaan, suoriuduin tehtävästä parin erehdyksen jälkeen. Otin valmistuneista leivistä valokuvan, sillä niin pitää nykyään tehdä, ja muuten ette uskoisi mitään.

Juusto alla, niin kuin maailman laki sanoo. Salaatinlehti upposi vahingos-
sa leivän sisuksiin. Esillepanosta miinuspisteitä.

Juusto päällä. Piru vie, ei se näytäkään aivan kauhealta.
(Johtunee kurkkujen erilaisesta asettelusta.)

Tässä välissä keittelin toisella kädellä latte macchiatot ja valmistauduin henkisesti makukokeeseen joogaamalla keittiön lattialla. Tämä se vasta on elämää ja reunalla roikkumista, juusto päällä, totta vie. En todellakaan olisi vielä viime viikolla uskonut, millaisia haasteita tämä viikko tuo tullessaan. Kaikkien niiden morfeemien, vokaalisointujen ja sanaluokkaennustusten jälkeen olin tässä. Uskomatonta.

Puolueeton esiraati (2 hlöä) valitsi ylimmäisen voileivän yksimielisesti ulkonäkövoittajaksi. Se vaan on parempi, kuului sangen validi perustelu, jonka tietenkin hyväksyin.

Tartuin ensimmäiseksi siis Juusto alla -voileipään. Maku oli herkullinen, voita tarpeeksi, piilossa oleva salaatti rapsahti suussa mukavasti, ja oikein oli maukasta. Hyvä leipä! Onnittelin itseäni. Söin koko sämpylän, sillä kaikki lautaselle otettu tulee syödä ja koulussa oli keittopäivä, mikä ei kasvavalle nuorelle riitä.

Sitten toinen. Jännitti. En ollut ikinä elämässäni tehnyt vääränlaista voileipää. Kinkku alla, mitä siitä muka tulisi? Entä, jos se olisikin yhtä hyvää tai jopa parempaa?

Molekyylibiologisti tai -kemisti - tai mitä näitä vastaavia nyt on - väittää (lähde jossain Internetissä, etsi itse), että leivän päällimmäiseksi kannattaa laittaa se tuote, jonka haluaa ensimmäisenä maistaa ja muistaa. Jos siis juusto on päällimmäisenä, sen aromit löytävät makunystyrät ensimmäisenä. Jos on kinkun ystävä, kinkku päälle. Kyllä olen taipuvainen ihan lukiokemian pohjalta olemaan samaa mieltä. Juustonsiivut lähes päällimmäisenä (mitäänsanomaton Oltermanni) puskivat aivan liikaa esille. Kyllä se vain niin oli.

Koska olen huolellinen, otan kaiken vakavasti ja jotta makutestin tulos ja elämäni perustoja järisyttävä sääntörikkomus olisi varmasti kunnolla suoritettu, tein vielä kolmannenkin sämpylän ja laitoin itseäni uhmatakseni toisen kerran juuston kinkun päälle. Olen hurja ja uhrautuva, ja söin ihan koko leivän, siemenkansineen päivineen. Sinne meni.

Näin sitä vain uhmattiin elämän sääntöjä. Ei ole monesta tällaiseen.

Mutta kyllä se nyt vain on niin, että JUUSTO ALLE!



11 kommenttia:

  1. Tästä on väännetty moneen otteeseen ja säännönmukaisesti liki kaikki tuppaavat olemaan väärässä.

    En kiistä, etteikö esteettisyys voisi ja saisi olla perustelu leivänpäällisten järjestykselle, mutta se ei ole erityisen hyvä perustelu fakkiutuneelle tavalle päällystää leipä. Laittoi päälliset missä järjestyksessä tahansa, niistä on mahdollista muodostaa esteettinen kokonaisuus.

    Ja sitten siihen oikeaan ratkaisuun.
    Päällisten järjestys riippuu aina päällisistä. Voimakkaan makuiset päälliset ladotaan leivälle ensiksi, miedommat viimeiseksi. Näin ollen riippuu täysin juustosta ja muista päällisistä, mihin väliin ne tulevat. Esimerkiksi vanhaa goudaa, tai sinihomejuustoa ei käy laittaminen keittokinkun päälle. Ei keittokinkusta ole siellä voimakkaan juuston alla mitään iloa. Vastaavasti jos laittaa chorizoa edamin päälle, niin on ihan sama onko juustoa leivässä ollenkaan. Vastaavasti kurkku tulee tavanomaisten miedon juuston ja kinkun päälle, mutta maustekurkku niiden alle. Harkitsevalla leivän päällisten asettelulla lopputulos on harmoninen ja siksi maukkaampi ja yksiselitteisesti parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suhtaudut asiaan siihen kuuluvalla hartaudella. Julistan kaikki eipäsi todella hyviksi, sillä jos juusto on jotain muuta kuin Edamia tai Oltermannia, juustolla on jopa hieman merkitystä.

      Jos juusto kuitenkin on jompaakumpaa edellä mainituista, juusto alle. Aivan sama, mitä muuta sen päällä on. :D

      Poista
  2. Elintarvikekemistin (minä) ohje on laittaa täytteet rasvaisuusjärjestykseen, eli vähärasvaisin päällimmäiseksi. Kummasti sitä tulee käytettyä enimmäkseen ehtaa voita, täysrasvaista juustoa ja suolalla kyllästettyä metwurstia. Kurkkusiivu luo terveellisyyden illuusion ja syöjälle (niinikään minä) jää vähän parempi mieli, kun leipä on näin ovelasti naamioitu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein hyvä perustelu, oikein tosi hyvä! Tätähän voisi alkaa käyttää, ellei jo käyttäisi.

      Poista
  3. Ok. Jännää. Mustan itsetietoisen humoristista sekä viihdyttävää. Veijomerimäistä maybee?;) Sekin on kahtiajakava kysymys kummalle puolelle näkkäriä laitetaan levite, ekan kerran oli aavistuksen shokeeraavaa huomata miten yksi vannoi kolojen puolen nimeen.

    Itse olen radikalisoitunut kotona yksinäni ja syönyt asioita valtavirran mielestä väärinpäin: laittamalla juuston kohtaamaan ensimmäisenä kielen ja näin ollen makuaistiyksikköni myös. Jännittävää arjen harmautta rikkovaa eikös:D

    Keep on going. Ja pelasta äikän maikkana heidät, jotka eivät osaa yhdyssanoja somessa ja mädäntävät rakasta kieltämme-_-"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotinurkkien punkkari, mahtavaa! Kyllä punkkari punkkarin tuntee.

      Näkkileipähomma on muuten selvä juttu: kylässä kolopuolelle, kotona sileälle. :D

      Poista
    2. Ok:D

      Jos kiinnostusta löytyy niin kokeile joskus syödä puikoilla ihan supisuomalaisen tavallisia ruokia, esim. makaronilaatikkoa. Taas löytyy aivan uusia ulottuvuuksia helpolla normaaleista asioista. Ruokaisa salaattikin maistuu paremmalta kuin tunkiessa metallia suuhun. Tietenkin tämäkin tapahtuu kotona lukkojen takana verhot suljettuina - tai joskus verhot auki stalkkerinaapurin hämmennykseksi. Jee:)

      xD

      Poista
  4. Jos leivän paahtaa, juusto tulee ehdottimasti alimmaiseksi heti voin jälkeen jotta se sulaa hieman. Mutta jos leipää ei paahda, kinkku alle ja juusto päälle! Muuten kinkku maistuu liikaa ja päivä on pilalla. Ja tämähän ei sitte ole vain minun mielipiteeni, vaan korkein totuus.

    VastaaPoista
  5. 1. sääntö: Juusto leikkeleen alle.

    2. sääntö: Juuston ja leikkeleen alle ei laiteta kasviksia.

    3. sääntö: Paahdetulle leivälle ei laiteta muuta kuin voita.

    Elämäni on tasapainossa. (Ja onneksi syön vain reiätöntä siemennäkkäriä, muuten iskisi kriisi.)

    VastaaPoista
  6. Asiaa voi lähestyä myös harmonisen (=neuroottisen) kokojärjestyksen kautta, jolloin laajimmin peittävä tuote sijoitetaan alimmaiseksi jne. Tällöin järjestys perusleivässä on yleensä alimmaisesta päällimmäiseen: salaatti, kinkku, juusto, tomaatti, kurkku. Poikkeuksen muodostaa tilanne, jossa leipä täytteineen lämmitetään. Tällöin juusto tulee päälle ja sulaa sitten kivasti kaiken muun päälle. Muutoin juuston laittaminen itseään "pienempien" asioiden päälle on käsittämätöntä O.o

    VastaaPoista
  7. Siis nyt ihan oikeesti. Ei tuo ole edes mikään elämän ja kuoleman kysymys. Koska SAMAAN LEIPÄÄN EI LAITETA SEKÄ KINKKUA ETTÄ JUUSTOA! Se on joko juustoleipä tai kinkkuleipä, ei mitään sotkotuksia. Vielä kauheampaa on yhdistää juusto ja metwursti päällekkäin, sitä ei kyllä syö erkkikään.

    VastaaPoista