lauantai 8. elokuuta 2015

Kesämekko kinnaa

Jokseenkin samanlaisissa tunnelmissa päättyy tämän vuoden kesäloma kuin edellinenkin. On hyvä, että ihmisellä on perinteitä ja että hän tuntee juurensa, sillä se tuo varmuutta, ja pitäähän vahvuuksiaan korostaa. Sen nyt tietävät kaikki. Keskivartalovahvuus on sitä paitsi siitä kiva, että kuminauhareunainen t-paita ja jokin mukavan väljä poncho ['ponkho] siinä päällä vie nopeasti kollegoiden mittaavat katseet esimerkiksi ponchosta riippuviin hapsuihin. Sellaiset kannattaa tosiaan olla, mahdollisimman pitkät, jotta ylettyvät vielä kätevästi levenneiden reisienkin päälle. 

No mutta. Antaapa Minnan ahdistuksen kuulua, sillä mikään ei ole nyt yhtä ajankohtaista kuin tulevat myöhäishelteet ja pari - jos itseään tahtoo huiputtaa - vyötäisille lipsahtanutta kesäkiloa.  


Kesämekko kinnaa


Kyllä kiristää Minnan pinnaa:
kesämekko kinnaa.
Vaatteessa niukassa 
on sauma kovin piukassa. 
"Hitto, kun on vetoketju tiukassa", 
itkee Minna hädissään
sangrialasi kädessään.

Kas, puumalla kuumalla
uumallaan on pari kesäkiloa
- suveen on mahtunut 
viiniä ja iloa.
Muuttunut on naisen muoto:
ennen niin hoikka ruoto
on alkanut kasvaa,
ja mahassa ja reisissä
on todellakin ylimääräistä rasvaa. 

Minna, oi, Minna.
Punkku ei ole elämän kunkku.
Tapojasi muuta:
nipistä kiinni sitä suuta, 
hissuttele tissuttelutahtia.

Peilistä heijastuu läskipossu.
Laske kädestäsi punkku, olut, siideri, 
sangria, valkkari, kossu!
Jalkaa nosta toisen eteen
kahlaa veteen,
ui, mene lenkille
älä jää istumaan tuoppi kourassa penkille.

Penkoo Minna hyllyään
ja peilaa suurta pyllyään.
Ei ole mieli keveä, 
sillä onhan perä kyllä aivan hirveän leveä.
"Mitä ihmettä puen päälle nyt?
Miten olenkaan itseni tähän tilaan päästänyt?"
kiroaa nainen mielessään,
kun sangria vetää jo viimeisiään.

Minna löytää kaapista mekon löysän, pinkin 
ja kaataa lasiin uuden drinkin. 
"Ehdin ottaa vielä vähän.
Hätään tähän 
tarvitsen juomaa
tuomaan helpotusta
ja lieventämään ahdistusta.
Aina vaikka maanantaina
ehtii kyllä lopettaa
tissuttelun kokonaan.
Mut onpa hyvää punkku tämä,
onneksi ostin pullot nämä."

Pian Minnan mielestä
mikään ei ole enää pielessä: 
töihin on aikaa viikon verran
ja kerran ehtii jos toisenkin
kiskoa vaikka kuoharin.
Kippis kesälle, nostaa hän maljan
ja suunnittelee avaavansa 
vielä ainakin yhden kaljan.



3 kommenttia:

  1. Niin totta! Niin totta, että hävettää, notta näin on päässyt käymään taas...

    VastaaPoista