torstai 8. elokuuta 2013

Kontaktimuovihelvetti

On se koulujen alku ihanaa aikaa ja tuikesilmää täynnä, joka keittiössäkin iltaisin, kun äidit valjastetaan päällystämään alakouluikäisten ja välillä varmasti vähän vanhempienkin, pilalle paapottujen lasten oppikirjoja. Onhan sitä nyt raskaampaakin puuhaa keksitty, on toki ja pois valitus minusta, mutta jos miehet muovittaisivat yhtä paljon kuin naiset, homma olisi hoidettu pois aikajärjestyksestä jo ajat sitten:

a) Kirjat tehtäisiin kalliilla ja kunnolla, ja ne kestäisivät kauemmin kuin hätäisen lukuvuoden tai puolet.
b) Koululaitos saisi enemmän rahaa kirjojen hankkimiseen.
c) Oppilaat tekisivät puukäsitöissä harjoitustyönä vanerikannet ja naulaisivat siihen jonkin kivan kuvion. Vaihtoehtoisesti melkein mitä vain voi myös hitsata.
d) Kirjoja ei käytettäisi ollenkaan, sillä mitäs niillä tekee.
e) Muovitus ulkoistettaisiin jollekin järjestölle.
f) Muovitus ulkoistettaisiin vaimolle.

Ai niin, mutta viimeksi mainitussa tilanteessahan nyt ollaan muutenkin. Kirjojen päällystäminen on akkojen hommaa. Melkein voisi sikariksi pistää, jos uskaltaisi, kun vierestä katselee rouvan aherrusta: Kun kuuluu huuto, tulee kupla takakanteen. Kun kuuluu kovempi huuto, etukanteen. Kun vimmastutaan, ettei ikinä enää päällystetä yhtään kirjaa ja että itse saa lapsi homman hoitaa, sen on koulukin ja tämä ei ole mikään hotelli tai palvelutalo, on kirja ja elämä pilalla, vaikka kupruja olisi yrittänyt hinkata viivottimella suoraksi tai puhkoa hätäpäissään nuppineulalla ojoon. Vähemmästäkin masentaa ja loppuu koulumyönteisyys.

Illemmalla muovinroippeita löytyy housuntakamuksesta ja kantapäästä, ja yksi leikattu kulma on tarttunut niin lujaa pöytälevyyn, että se pitää rullata irti juustohöylällä. Oikeastaan syksyisin pitäisikin varoitella paitsi keltanokista liikenteessä myös ärtyneistä äideistä kaupan kontaktimuovihyllyllä.

Minulla olisi kontaktimuovien kanssa pelleilyyn ja nimenomaan sen lopettamiseen mahdottoman hyvä ehdotus. Herra EU, et mitenkään viitsisi kuunnella siellä takapulpetissa? Ennen muinoin oli olemassa vihkojen muovisia suojakansia - ja on niitä vieläkin, minä tiedän, sillä kurkistin kansliassa toimistotarvikeluetteloon. Näppäriä olivat sellaiset, ja minulla oli ala-asteella punainen ja vihreä, olisiko ollut keltainenkin suojus, ja vihko se vain sujautettiin parissa sekunnissa kansiinsa. (Sen jälkeen siihen tietenkin liimattiin uskottava määrä kimalle- tai samettitarroja tai kirjoitettiin mustalla tussilla WASP.)

Herra EU, hullumpaakin olet määrännyt kuin samankokoiset, universaalit oppikirjat. Pistä pannen direktiivi, jotta samankokoinen olkoon niin matematiikan kuin äidinkielenkin kirja, Johdatus uskontoon ja ydinfysiikkaan. Minä lupaan alkaa valmistaa kirjoihin irrotettavia ja vaihdettavia muovikansia. En tiedä vielä, miten, mutta aina niitä uinuvia koneita jostain tehtaannurkasta löytyy.

Minä niin tiedän, että äidit kautta maailman tukisivat minua tässä joka syksy.




21 kommenttia:

  1. Ääk. Minä oikein odotan, että pääsen päällystämishommiin <3.

    VastaaPoista
  2. Siis kun just olen miettinyt pääni puhki, että mikseivät kirjastot voisi tarjota päällystyspalveluita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä itse asiassa tarjoaa, näin juuri ilmoituksen lehdessä. Idea on mahtava, mutta kuinkahan moni sinne oikeasti menee säkkinsä kanssa?

      Poista
  3. Vasta kymmenes vuosi kirjojen päällystämistä alkamassa huomenna ja alusta asti se on ollut yhtä tuskaa. Taidan viedä kirjat naapurin rouvalle hoivattavaksi. Hän ei saa kuulemma tarpeeksi muovittamisesta kahden lapsensa kirjoista. Meillä on onneksi säästytty vihkojen päällystämisestä. Koululaitoksemme on jossain vaiheessa jakanut noita värikkäitä vihonpäälliskansia ja minä olen niitä varjellut sekä kierrättänyt vuodesta toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, tiedät ja ymmärrät, mistä puhun! Tuollaiset muovikannet vain kirjoihin, ja sillä selvä koko homma.

      Poista
  4. Joku holhoava kukkahattu ministeri voisi kehittää tähän lain että kirjat ja vihot olisi päällystettävä luonnossa hajoavalla
    muovilla, jotka valmistetaan 3d tulostimella päällystettävän kirjan/vihon mukaan. Toteutus talouden isäntä. Valvonta opetusministeriö/opettajat.
    nimim.Yksinhuoltaja itäsuomesta.

    VastaaPoista
  5. Voi apua, se päällystys on just tuota :D.
    Minun kansakouluaikaan oli sellaisia paperipäällysteitä muovisten lisäksi, ettei nähnyt mikä kirja on kyseessä ja kun sitä päällystettä raaputti, siitä jäi jännää muovistamöhnää kynsien alle. Varmaan asbestia tai jotain.

    VastaaPoista
  6. Voi ei...ensi viikolla se helvetti taas alkaa. Vielä vain yhdet kirjat, mutta vuoden päästä kahdet.

    VastaaPoista
  7. Jep, urakka on jo alkanut.... :-/ Mutta huomioikaa kaupassa, että kontaktimuoveissa on todellakin eroja!! Vaikka sitten vähän kulmaa irroittamalla (hups!) kannattaa testata, että hankkii sitä vahvinta. Ei kupruile niin pahasti. (Eipä.)

    VastaaPoista
  8. Tai sitten on "onnekas" ja saa valmiiksi päällystetyn, ja alleviivatun ja parhaimmillaan vastauksineen päivineen, olevan oppikirjan. En tiedä oikeasti kumpi on kamalampi, se päällystäminen vai ne kierrätetyt kirjat. (vaikka kannatankin kierrätystä, vuosittain uusittavat kirjat on hirveätä tuhlausta)

    VastaaPoista
  9. Oi, mä just kontaktoin kuusi omaa kirjaa. Ja oikeesti tykkäsin puuhasta, kuten aina :) Kohta pääsee kontaktoimaan kuopuksen aapista <3 ja isompien lasten muita kirjoja. Ja tässä mietin, että jos ottaisi koko kirjahyllyn käsittelyyn, niin pysyisivät kirjat lukevissa käsissä paljon paremmassa kunnossa... ;)

    VastaaPoista
  10. Mulla on ensi viikolla iltaisin ongelma kun en tiedä kummasta aloittaisi, muovittamisesta vai silittämisestä. Tekiskö joskus vuorotellen? Ihanaa terapiaa molemmat. Aion tänä vuonna kysyä opettajalta, että saako joka sivun muovittaa erikseen. Mun äitini inhosi muovittamista ja meillä oli just noita vihkonsuojuksia. Universumi on tässä kohtaa ollut reilu.

    VastaaPoista
  11. Oho, aihe koskettaa, ja niitäkin hulluja on, jotka saavat kiksit kirjojen päällystämisestä. Onneksi meitä rimanalittajia on silti varmasti enemmän.

    Ja Tiina: On todellakin olemassa huonoa kontaktimuovia ja vähän siedettävämpää, paksua kontaktimuovia. Vielä viime vuonna heti etikettitarra julisti toisen olevan sitä parempaa, mutta enpä löytänyt sitä marketista enää tänä vuonna - ja kirjakauppakin oli siinä hädässä jo kiinni. Mitään testiä ei kaupassa voinut tehdä, sillä kyllä pakkauksesta oli pidetty huoli ja koko rulla pistetty vielä omaan muoviinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Psst, mä ostin Vesan kaupasta pari rullaa paksua kontaktimuovia, etiketissä merkintä "PP75, paksu laatu". Ainakin vielä on hermojen menetykseltä vältytty. ;-)

      Poista
  12. Ala-asteen 3. luokalta saakka olen itse päällystänyt kirjani. Alusta saakka olen laittanut kontaktimuovin alle kivoja kuvia ja tietenkin oman nimen ja luokan. Sisällytin muovittamisen askarteluun.

    Yhä rakastan kirjojen muovittamista. Nyt vain ei ole enää kirjoja muovitettavana. Lapsia kun ei ole ja omat kouluajat on jo takana.

    Onneksi elämässä on muutakin muovitettavaa kuin oppikirjat. ;)

    VastaaPoista
  13. Meillä iskä aina päällysti kaikki kirjat, olisikohan ollut niin, että äiti oli meidän perheessä se, jolla meni nulju jumiin pelkästä kontaktimuovin näkemisestä. Muistan hyvin ne elokuiset hämärät illat, kun istuttiin iskän kanssa keittiön pöydän ääressä ja minä tarkkailin silmä kovana. Joskus tietysti autoin esim. näpertämällä muovin kulman auki :) Myöhemmin opettelin itse päällystämään omat kirjani.

    Ja nyt elämässäni on muovittamisen (kontaktoimisen?) kokoinen tyhjiö, sillä yliopistossa koulukirjoja ei saa ja omia lapsia ei vielä ole. Voisin varmaan tienata hyvät taskurahat kiertämällä kouluikäisten lasteiden perheissä ensi viikolla tekemässä vähän muovitussavottaa!

    VastaaPoista
  14. Eikös ennen vanhaan (80-luvulla tai joskus) kirjoja vielä päällystetty voipaperilla? ; )

    //Jasmiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt en kyllä osaa sanoa, kun en ollut silloin vielä syntynyt.

      Poista
  15. Minä ainakin muistelen, että päällystin kirjat ihan omin pikku kätösin. Omani ja isoveljen kirjat myös. Mun vanhemmat oli muutenkin kovia käyttämään lapsityövoimaa, itse aion lapsia joskus saadessani noudattaa samaa taktiikkaa ("tee itse tai jää tekemättä").

    Ekoina vuosina laitoin omiini nätit, kaikenkirjavat paperikannet, joihin sitten kirjoitin huterasti mistä kirjasta olikaan kysymys. "Äikkä" "Matikka" (kyllä, kaakonkulmalla matematiikka on matikkaa), "Hissa", "Enkku", "Bilsa" ja suosikkini "Kansis" eli wanha kunnon kansalaistaito! Onko se muuten nykyään nimellä yhteiskuntakelpoisuuden alkeet tai jotain? Veljelläni ei ollut kirjoihinsa samanlaista henkistä yhteyttä, joten niihin ei saanut laittaa kuin ihan perusmuovia.

    Ylemmillä luokilla muutuin hieman vakavammaksi ja aloin päällystää omatkin kirjani muovilla. 90-luvulla oli vielä sallittua laittaa vihreää, punaista tai keltaista muovia. Nykyään sekin on varmaan kielletty jollain direktiivillä?

    VastaaPoista