Hajaa! Hitatchi!

Judo ja muut itämaiset kamppailulajit ovat aina kiehtoneet minua, eivätkä vähiten sen vuoksi, että yksi lapsuuden suosikkielokuvistani oli karateaiheinen Haastaja. Siinä uudelle paikkakunnalle muuttanut nuorukainen etsii uutta karatesalia ja päätyy monen mutkan kautta opettelemaan uutta tekniikkaa jo edesmenneen mielikuvitustaistelugurun kanssa autotallissaan.

Silloin en ajatellut juonessa olevan mitään kummallista, mutta nyt osaan jo kieltämättä iän tuomalla varmuudella kyseenalaistaa filmin heikot kohdat.

Koska monet itsepuolustuslajit ovat peräisin kaukomailta, suurin piirtein ehkä Japanista ja Kiinasta (kuka noita maita nyt sen kummemmin osaa erotella, samannäköisiä kaikki ja kirjainmerkitkin harvinaisen hankalia), mietin, miten helppo vaikkapa judokisoissa olisi harhauttaa kaveria ja painaa tämä sen jälkeen kanveesiin. Kun tatamilla ensin kiinnittää hetkeksi toisen huomion johonkin muuhun, on kurkipotkulla aidan päältä tai takaperinvoltilla yhdellä jalalla paljon parempi teho. Varsinkin judossa.

Koska kaikissa lajeissa on omat komentonsa, suosittelenkin sanallista silmänkääntötemppua. Ei muuta kuin japanin kieli käyttöön, kyllä se on universaali kamppailulajien kieli.

Vastustajan korvaan voi esimerkiksi kuiskata salaa aishitemasu (minä rakastan sinua). Ihan varmasti menee tyyppi ja hämääntyy muutamaksi sadasosasekunniksi, jolloin ehtii iskeä vyön alle tai vetää siitä. Siinä nimittäin vasta meneekin judoka sekaisin, kun paita tippuu päältä. Ainakin naisten kisoissa, luulisin. Voi myös osoittaa sormella kattoon ja kiljahtaa Fujitsu. Vaihtoehtoisesti myös Toshiba, Sony, Toyota ja Huyndai käyvät oikein hyvin, ja vaihtelu virkistää. Hokkaido, Honshu, Shikoku, Kyushu.

Klassinen yokohama kumahuta toimii erityisesti taistelulajeissa aina.

Kyllä vaan olisi pitänyt alkaa taistelulajien valmentajaksi. Tiesin heti naisten parin oppitunnin mittaista itsepuolustuskurssia käydessäni, että tämä on minun lajini. Kurssilla opetettiin tökkimään silmiin ja harhauttamaan vastustajaa, mutta metodit olivat paljon kuivempia kuin omani. Verbaliikka on tärkeää. Sen tietää hyvä valmentaja.

Uma wa soto de kusa o tabete imasu. Hevonen on ulkona syömässä ruohoa.