keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Kuilun partaalla ja vaaravyöhykkeellä

Elämässä on hirveästi erilaisia sääntöjä: koulussa ei saa esimerkiksi heittää ketään lumipallolla silmään, sillä pallon sisällä voi olla kivi ja uhri voi sokeutua. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että jo lumen ajattelusta annetaan jälki-istumusta (on aivan selvää, että kouliintunut välituntivalvoja näkee sen esimerkiksi polven asennosta), sillä koulun tehtävä on kitkeä maailmasta lumileikit, mopolla ajelu sekä tupakanpoltto.

Sääntöjä pitää noudattaa. Ja me suomalaisethan suurimmaksi osaksi noudatamme, lukuun ottamatta punkkareita kuten minä.

Suurin osa säännöistä on tietenkin ihan oikeita ja tarpeellisia, kaikkien hyvinvoinnin nimisstä laadittuja, mutta osa täysin perusteettomia ja järjettömiä. Kaikki elämän säännöt eivät kuitenkaan ole lakeja tai minnekään kirjoitettuja, virallisia määräyksiä, vaan kotoa opittuja tapoja, itse omaksuttuja toimintamalleja tai mielipiteitä, jotka luonnollisesti ovat usein hyvinkin oikeita ja joita soisi kaikkien noudattavan. On esimerkiksi päivänselvä juttu, että juusto laitetaan voileivällä levitteen jälkeen, ja sen päälle kasataan ensin kinkku, sitten kurkkusiivut tai tomaattiviipaleet. En todellakaan ala keskustella siitä, että on käytännöllisempää laittaa pursuava tomaatti juustosiivun alle. Se nyt vain on niin, että estetiikkakin tässä maailmassa merkitsee. Sitä paitsi kiva arpoa siellä lounaskahvilassa, että mitähän se täti on tänään piilottanut uuden tilsithenkisen Oltermanni-juuston alle.

Koska jo mainostin, miten punk-henkinen ja raju olen, ajattelin ruveta rikkomaan kaikenlaisia olennaisia sääntöjä ihan kokeilumielessä. Ei kerta kansantanhuajaa eikä rikollista tee, ja joskus on hyvä elää reunalla. Sitä paitsi ihmisen pitää kehittyä, ja se vaatii epämukavuusalueella liikkumista. Elämään pitää saada perspektiiviä!

Tein vähän Internetissä ja kaikenlaisissa tietoverkoissa tieteellistä tutkimusta ja keräsin kasan tärkeitä elämän sääntöjä, joita aion kylmän viileästi tulevassa arjessani ja juhlassani rikkoa.


Klassikko: Vessapaperirulla asetetaan telineeseen siten, että kulkusuunta on ylhäältä edestä, ei takaa alhaalta.  

Laihdutuskuuri aloitetaan aina maanantaina. TAI: Laihdutuskuuri aloitetaan aina maanantaisin.

Lakanat mankeloidaan tai vähintään silitetään.

Sormusta ei upoteta lihapullataikinaan. Sormus sormessa ei leivota.

Saunassa ei piereskellä. Eikä muutenkaan kenenkään kuullen. Ainakaan naiset. 

Verkkareissa/tuulihousuissa/kumppareissa ei mennä kauppaan. Ei edes ruokakauppaan.

Jos jalassa on kangastennarit tai verkkarit/tuulihousut, olalla ei voi olla nahkalaukkua. (Todellakaan!)

Salaatti syödään ennen pääruokaa. Järjestys se olla pitää.

Täydellä mahalla ei saa mennä uimaan. Voi hukkua.

"Kuse aina kuin voit." Tämä pätee etenkin matkoilla tai siirtymätaipaleilla. 

Sänky pitää pedata joka päivä. Ei mene pölyä pussilakanaan.

Crocseilla/muovikengillä ei mennä julkisiin paikkoihin. (Niitä ei tarvitse olla ihmisellä oikeastaan ollenkaan.)

Juhlasta tehdään juhla pukeutumalla astetta tai paria arkea paremmin.
Paistinpannuja ei pestä tiskikoneessa, vaan aina käsin. 

Lapsille ei syötetä eineksiä. Lapsi voi vahingoittua siitä ja lihoa ja sairastua.

Leivän päälle ei laiteta sekä kinkkua että juustoa - tai sekä kinkkua, meetvurstia että juustoa. Pitää valita.


Mitä vielä? Unohtuiko jokin tärkeä kirjoittamaton sääntö?

Raportit alkavat heti, kun ehdin kapinoida.



2 kommenttia:

  1. Hienoa että meillä on kaltaisiasi! Ilman punkkareita meillä taviksilla ei olisi ketään, joiden tekemisiä voisimme paheksua. Ja jos ei voi mistään mieltään pahoittaa, niin elämä ei ole täydellistä (täydellisyyden pilaa vain punkkarit, jotka rikkovat yhteisiä sääntöjä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen sellainen myöhäisherännäinen punkkari, mutta sitäkin rajumpi.

      Poista