Puskista huutelua

Monella kaupungilla tai muulla pienemmällä kyläyhteisöllä on nykyään Facebookissa omia epävirallisia tiedotuskanaviaan ja keskusteluareenoitaan. On menneiden muistelua (ennen vanhaan kaikki oli paremmin), on karkuteillä hyppääviä eläimiä (pitäkää ne kiinni), on ostoa ja myyntiä (alustava varaus!) tai jopa roskalavaa (hae nämä tiiliskivet nurkiltani ennen kuin vien ne kaatopaikalle). Keskustelu ja tiedottaminen ovat tärkeitä ja tarpeellisia asioita, ja Facebook tavoittaakin hetkessä suuren määrän alueen asukkaita. Jostain syystä moni aloitus menee kuitenkin nopeasti kinasteluksi.

Keskustelua yritettiin, mutta tappeluhan siitä tuli.

Kaikkein kuohuttavin aihe on meilläpäin ollut vaakuna. Sitä jokainen tarvitsee arkipäivän elämässään ja sen merkitys ihmiselolle on valtava. Kun kuntaliitoksen myötä isomman kaupungin nimi jäi yhteiseksi, vaakuna vaihtui ikään kuin hyvitykseksi - ja voi hyvänen aika, miten ruma vaakuna sattui vaihtumaankaan! Aivan kauhea. Aivan väärän värinen. Ruma. Ei sovi katukuvaan, kaupungintalon seinään, ei sen sälekaihtimiin, ei ihmismieleen eikä historiaankaan, ei sitten yhtään eikä todellakaan ikinä. Me vaadimme vaakunamme takaisin! Vasta sen jälkeen saamme levätä rauhassa vaakuna hautakivessämme ja tuulessa liehuva viiri sen päällä. (Miksi eläkkeelle jäävälle kaupungin työntekijälle pitää edelleen antaa kirjahyllyn päälle viiri? Viiri!)

Sitä paitsi on aivan hirvittävää, ettei vaakunaa edes käytetä virallisissa kirjekuorissa, vaan sitä tarkoitusta varten on suunniteltu logo. Se maksoi liikaa, se on kopio vaikka mistä, ja ennen kaikkea tulos on sateenkaaren värinen homorengas. Me emme ole mikään homokaupunki, meillä ei ole homoja! Tynnyriä kantava karhu ei olisi homo!

Valittaminen pitää ihmisen tärkeänä ja sopivan kiireisenä, mikä on tietenkin positiivinen asia sinänsä. Me osaamme nimittäin hienosti vaatia myös oikeuksia: Lapsi pitää hakea taksilla kotiovelta kouluun. Aikuinen pitää hakea taksillta/bussilla/jollakin kotiovelta iltarientoon, vaikka hän asuisi peräkylällä. Sen sijaan, että oltaisiin kiitollisia järjestäjätaholle tapahtumasta sekä edes jonkinlaisesta kyytimahdollisuudesta, heittäydytään marttyyreiksi. Joku matemaattisesti lahjakas voisi laskea, montako tuntia tai päivää yhden illan tapahtumakyyditykseen kuluisi, jos jokainen ajattelisi, että hänet pitäisi noutaa portinpielestä tai ainakin entisen kyläkaupan luota, missä perkele oli vielä 20 vuotta sitten Postikin ja Osuuspankki. Joillain kylillä on tiettävästi vielä ne karhuvaakunatkin linja-autopysäkeillä, muistaa yksi. Jo totta vie menee epätasa-arvoiseksi! Sitä paitsi meidän pippalomme samana päivänä ovat paljon paremmat kuin teidän. Pamflettia tulee joka tuutista niin, ettei epäselväksi jää, mikä kokoonpano rytmittää missäkin.

Paikkakunnallamme on pari kertaa myös ollut ruuhkaa niinkin pahasti, että jalkakäytävää pitkin ei 50 metrin matkalla melkein päässyt pyöräilemään. Siihen tulee puuttua, sillä voihan olla, että jonain kertana joutuu kiertämään auton.

Harrastusasiat puhuttavat etenkin syksyisin. Lapsen pitäisi päästä satujumppaan/koripalloon/aikidoon/partioon, mutta kukaan (huom. kukaan muu!) ei sitä tänä vuonna ohjaa. Miten törkeää! Kyllä rappeutuu lapsi ja nuori, miksei ole kolmasluokkalaisille sählyä? Miksei kukaan vedä, sähly on niin hyvä ja kehittävä harrastus! Viime vuonna olisi ollut sählyä, mutta katuvalot eivät palaneet tai perille asti ei ollut pyörätietä ja voitaisiinko tähän meidän kylämme urheiluhalliin tai kyläkoulun saliin tulla pitämään sählyä? Kyyti kotiovelta, taksin kylkeen karhuvaakuna. Karkuteillä olevat ja kateisiin joutuneet kissit voisi samalla noukkia tienvieriltä pois kuljeksimasta. Siinä olisikin yhdelle palvelukyydille tekemistä, sillä hyvä luoja, miten ne kotieläimet karkailevatkin. Onneksi jokainen kuntalainen voi seurata pitkin viikkoa, missä joku niistä mirreistä on ehkä havaittu - tai sitten se olikin jonkun muun kissi, eikä karkuteillä lainkaan. Jossain vaiheessa päästään itse asiaan, kun alkaa tappelu siitä, millainen on hyvä lemmikkieläimen kasvattaja ja vastuullinen naapuri ja piru vie, kun tiessäkin on niin paljon kuoppia, että meinaa kaatua. Ei ollut ennen muuten kuoppia eikä möykkyjäkään sen puoleen.

Välillä on tarjouksessa hautakynttilää, tulkaa ostamaan. On piirakkaa tällä viikolla ja piirakkaa ensi viikollakin. Monet kauppaavat asuntoaan, ja mikäs siinä, mutta kun samaa tupaa myydään tai se on myymättä jatkuvasti, saattaa tulla mieleen, että talokaupalle on varmasti muita, asianmukaisempiakin ilmoituspaikkoja. Ne toki maksavat.

Ehkä se karhuvaakuna pitäisi sittenkin palauttaa, jotta pysyisi pitäjässä kuri ja järjestys. Päästäisiin tällaisista nimettömistä huutelijoistakin eroon, sillä Facebookissa kaikki edellä mainittu tehdään sentään omalla naamalla ja nimellä. Ja ihan pokkana.