1.12.2014
Vein kerran joulukuussa omalle luokalleni elokuvatuntia varten yllätykseksi eväitä. Tarjolla oli sipsiä, dippikastiketta, karkkeja ja mehua. Lorottelin tiivisteeseen summanmutikassa vettä, ja hieman laimeaahan siitä sitten tuli.
- Kyllä tämä varmasti köyhälle maistuisi, lohkaisi joku, arvatenkin takarivistä.
2.12.2014
Luokkani ikkunassa ei ole joulukynttelikköä, sillä minulla ei ole ikkunalautaa, lähimaillakaan ei ole pistorasiaa, eikä lasiin teipattu punajalkainen valosarjakaan näyttäisi jatkoroikkineen mitenkään erityisen aistikkaalta. Voivottelin asiaa luokassa.
- Kyntteliköilläkö ne yrittävät tämän tunnelman pelastaa? kuului oppilas tiedustelevan vieruskaveriltaan.
3.12.2014
Ainekirjoitustunnilla joitakin askarruttavat asiat enemmän kuin toisia ja osa kaipaakin jatkuvasti vahvistusta sananvalinnoilleen. Eräs oppilas oli viitannut tunnilla jo useamman kerran, mutta taas kaivattiin apua:
- Ope, miten kirjoitetaan ”poskiontelo”?
Katsoin kummastuneena oppilaaseen, minua ja muitakin hymyilytti vähän.
- No, olisiko vaikka että ”poskiontelo”?
- En minä nyt sitä tarkoita, huoahti oppilas. - Kirjoitetaanko poskiontelo isolla vai pienellä?
- Pienellä.
- Ja yhteen vai erikseen?
Tuskastunut luokkakaveri vieressä kääntyi opastamaan vastausta etsivää:
- Kuule kirjoita nyt siihen äkkiä, että olit kipeä. K-i-p-e-ä. Yhteen!
4.12.2014
Pelasimme tunnilla sanalistauspeliä, jossa nopeus ja mielikuvitus ovat valttia. Aiheena oli keksiä sanoja, jotka loppuvat tavuun -tus. Sen mikä, ensimmäisenä tulee mieleen, kielsin. Seuraavaksi erään oppilaan mieleen tulikin sitten, Etelä-Pohjanmaalla kun ollaan, jotain samansuuntaista.
- Ristus! huusi innokas pelaaja takapulpetista.
Voihan toki olla, että lähestymistapa näin joulun alla oli uskonnollinen.
5.12.2014
Tänään tervehdin teitä kuvalla, jonka olen ottanut välituntivalvonnassani. Niin kuin näkyy, koulumme on mukana Liikkuva koulu -hankkeessa. (Kuvan julkaisemiseen on näiden päättömien oppilaiden lupa.)
6.12.2014
Koulumme pihamaalta on lähdetty sotimaan, ja alueelle onkin pystytetty siitä kertova iso muistomerkkikivi. Kerran muistomerkkiä nojaamaan oli asetettu mopedi, jonka omistaja haettiin siirtämään menopelinsä välittömästi sille osoitetulle paikalle.
- Ajattelin vain, että jos lähtö taas tulee, pääsee nopeammin liikkeelle, perusteli isänmaallinen oppilas moponsa sijoittamista.
7.12.2014
Kun joskus kyselin, olivatko oppilaat seuranneet televisiosta itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoa, eräs poika kiteytti perheensä Linnan juhla -tradition tyhjentävästi:
- Kyllä se on niin, että äiti saa siinä vain yhden syyn lisää ostaa juustoja punaviinin kanssa.
Hauska postaus, vaikkakin hieman raadollinen!:P se on sitten sananvalinta eikä sanavalinta, näin meidän maikka jankutti jatkuvasti.
VastaaPoista:D Oikeassa olet!
PoistaAijai, kiitos tästä! :D Liitynpä heti seuraamaan näitä Naamakirjassakin, ehdottomasti verkon paras joulukalenteri!
VastaaPoista