Normaali, mutta vähän pidempi, laihempi ja älykkäämpi

Normaalius on vaikea käsite määriteltäväksi, ja meillä saattaa olla hyvinkin erilaiset ja häilyvät henkilökohtaiset rajat jonkin asian tavallisuudesta tai jopa hyväksyttävyydestä. Aika moni ihminen halunnee olla turvallisesti normaali perusjamppa, mutta yhä useampi tavoittelee näinä aikoina jotain muuta: tavallinen ei ole riittävää, vaan on tärkeää lisätä siihen jotain "omaa". Sen ei välttämättä tarvitse olla mitään liian erikoista ja erottuvaa, vaan tavoitteeksi riittääkin persoonallinen normaalius. Tälläiseen olemukseen päästään hankkimalla esimerkiksi hattu, ja sitten kuljetaan kaupungilla erottumassa massasta.

Koon suhteen asia on jotenkin aivan vinksallaan: koska normaalius on jossain keskellä janaa, tulisi ihmisen olla kokoa medium (m). Se ei kuitenkaan suinkaan ole ainakaan naisten mielestä parasta normaaliutta, vaan janalla halutaan lähestyä koko small (s) tai mikä vielä parempaa, kokoa extra small (xs). Pituuden suhteen 165 - 167 cm toki käy, mutta mieluusti sitä olisi kuitenkin pari senttiä keskivertoa pidempi kuin lyhyempi. Kilorajoissa ihannepaino ei ole ihannetta nähnytkään, vaan siitä se iänikuinen laihduttaminen vasta alkaakin - ja kas, sitä huomaa äkkiä stressanneensa painostaan koko elämänsä.

Aikuisten neuvolakortissa haluaisi painokäyrän olevan alle keskiverron ja pituuskäyrän yli keskiverron. Älykkyyskortissa jokainen olisi luonnollisesti keskimääräistä huomattavasti älykkäämpi ilman mittaamistakin.

Mediumin käsitteessä on kulttuurisiakin eroja, niin kuin jokainen italialaista s-kokoa sovittanut tai Thaimaassa pukua teetettänyt tietää. ("You, elephant size!") Hetki sitten ostin Saksasta puuteria. Tuote oli vanha tuttu ja sävy sama keskivaalea, mutta tässä tulos:

Suomalainen ja saksalainen normaali.

Kunpa sitä osaisikin olla kaikista käyristä ja keskinormaaleista huolimatta medium-onnellinen itsestään. Sillä tavalla normaalin rajoissa kuitenkin, ei liian isosti eikä liian pienesti, sillä etenkin jos on liian onnellinen, kaikki luulevat tyypin olevan huumeissa. Hilpeys on Suomessa epäilyttävää ja melko epänormaalia (hihhulit ovat epäilyttävän onnellisia), sillä elämä on vakavaa, eikä sitä ryssän hyökätessä juoksuhaudoissakaan naurettu. 

"Aivan normaalia vaan, ei mitään erikoista", sanoo medium-kokoinen setänikin aina ja vaikuttaa melko tyytyväiseltä elämäänsä. Hän ei tarvitse hattua. Minäkään en hanki, mutta ihan vähän laihdutan kyllä.