Ich und meine opintoretki-Woche

Olinpa tuossa viikon teinioppilaiden kanssa kaukana ulkomailla, emmekä kunnolla edes eksyneet kertaakaan - tai jos emme sairaan kauniin ja hoikan matkanjohtajalehtorin kanssa tienneet, missä olimme, teeskentelimme etsineemme juuri oikealla puolella sadan metrin päässä siintävää patsasta tai katusoittajaa. On tärkeää aistia paikallista elämää.

Koska olen kuitenkin tunnetusti kiva, tahdon jakaa kanssanne matkasta ja sen tunnelmasta muutakin tärkeää. Tuttuun tapaan valehtelen puolet.

- Majapaikkamme oli edullinen, ja sitä saa, mitä tilaa. (Tosin ei toimivaa nettiyhteyttä tai television käyttöoikeutta ilman 10 euron panttimaksua.) Totesimme hotellissa ja hostellissa todellakin olevan s:n kokoinen ero, mutta tottahan sitä opettaja nukkuu neljä yötä vaikka päällään ja silmät auki ja huutaa kahdeltatoista, puoli yhdeltä, yhdeltä, puoli kahdelta, kahdelta, puoli kolmelta, kolmelta ja puoli neljältä Zimbabwesta tulleet reissaajat mintunvihreä-keltaiselta käytävältä huoneisiinsa hillumaan.

- Matkan suurin järkytys oppilaille ei ollut melu vaan se, että huoneessa oli vain kaksi pistorasiaa. Näppärimmät hankkivat kaupasta jatkojohtoja ja liittimiä kännykän latausta varten heti seuraavana päivänä, joten pisteet ongelmaratkaistaidoista. Nuoriso on välkkyä ja aikaansaavaa porukkaa.

- Kaupungissa järjestetyissä olympialaisissa (kätketty vinkki nokkelimmille salapoliiseille) juoksi koulumme entinen liikunnanopettaja, lähes jokaiselle paikkakuntalaiselle tuttu mies, jonka yksi ennätyksistä sivuaa edelleenkin ME-aikaa. Kävimme luonnollisesti hänen maillaan ja muistelimme tarinaa, jonka hän olympiajuoksusta oppilailleen useasti kertoi: "Katsoin vasemmalle: neekeri. Katsoin oikealle: neekeri." Ja sitten juostiin niin lujaa kuin kintuista päästiin. Tässä uusi kätketty vinkki vähän hitaammillekin salapoliiseille:

Eräs onneton ja tietämätön oppilas oli kerran tunnilla ollut haastamassa kyseistä liikunnanopettajaa juoksukisaan. Onneksi joku oli ollut valveutuneempi ja kehottanut vetäytymään, vaikka tottahan nenäkäs teini olisi voinut ansaitakin pienen opetuksen.

- Ostin tosi kalliin jakun, mutta hei, olisi se voinut kalliimpikin olla.

- BMW Weltin moottoripyöräkuski, joka ajeli näytösluonteisesti rakennuksen portaita ylös alas ja kaipa vähän keulikin (joskin olen sitä mieltä, että oman kouluni kollit keulivat samalla tavalla päivät pitkät), pysähtyi kohdalleni ja kysyi, haluanko kyytiin. En sitten mennyt, kun oli siinä kiireitä ja olisin näyttänyt lihavalta videolla.

- Makkara maistui koko porukalle! Itse maistoin neljää erilaista ja kastoin kaikkea currywurstin soosiin. Tässä kaikille herkullinen ruokakuva:

- Puhuin melko hyvin saksaa, ainakin silloin tällöin. Välillä yritin vaihtaa italiaan, mutta siitä tuli jostain syystä ruotsia. (Johtui ehkä vaaleasta Maria Montazami -huulipunastani.) Pari kertaa tosin tankkasin  kieltä kuin vajakki, sillä kun sana ei halua tulla ulos, se ei tule. Sanokaapa itse nopeasti baijeriksi, että vetoketju ei nouse uuman kohdalta ylös. 

- Kävin kirkossa hiljentymässä ja sytytin kynttilän. Katosta roikkui Jeesus, ja ulkona puhalsi huijatun pirun henki.

- Söin Mäkkärissä elämäni järkyttävintä tortillaa tms./wtf/omg. Ei pidä purkillista Dijon-sinappia sellaiseen laitettaman.

- Eläintarhassa oli hirmu paljon kaikenlaisia erilaisia otuksia. Oli eläimiä ja erikoiseläimiä. Tässä erikoishevonen.

- Laadukas suklaa oli suorastaan törkeän halpaa. Miksi, oi miksi, en ostanut 18 levyä?

- Kävimme katsomassa dubatun komedian, joka oli ennakkonäytös ja ikärajaltaan 12 vuotta. Saksalaiset nuoret lienevät paljon kypsempiä kuin suomalaiset, sillä jo ensimmäisen minuutin aikana katselimme matkanjohtajan kanssa toisiamme ja kiitimme Luojaamme siitä, että nuorten kielitaito oli karttunut vasta kahdella vuodella. Kaikki nauroivat kyllä asiaankuuluvasti Scheißen kohdalla, se heidän kunniakseen mainittakoon. Jotain on mennyt perille.

- Mukana olleet oppilaat olivat aivan ihania pieniä mussukoita. Tämä oli se valehteluosuus.

- Ja loppuhuipennus: Ostin alennusmyynnistä dirndlin, sillä kyllä sitä pitää kesän grillijuhlissa,  naapuruston Octoberfesteillä ja kaikissa koulun seuraavissa vappunaamiaisissa asianmukainen asu olla. Katsokaa, siinä minä olen!

Terveisin Aessaen Kaekenae