Häikäisevä pimennys

Avaruusasiat auringonpimennyksineen, superkuineen, vuorovesineen ja ihmissusineen ovat yksinkertaiselle ja pieniaivoiselle ihmiselle vähän liikaa. Kuulin vuosia sitten opettajille tehdystä ympäristö- ja luonnontieteen opetukseen liittyvästä tutkimuksesta (lähde: kaupallinen radiokanava, jota kuuntelin Osuuspankin pihassa), jonka lopputulos oli jokseenkin sellainen, että yllättävän suuri osa alakoulun opettajista ei hahmota tai hallitse planeettojen kiertoon liittyviä asioita läheskään niin hyvin, kuin olisi syytä olettaa.

En yhtään ihmettele. On ihan tarpeeksi järkyttävää, että Pluto on hylätty planeettaluettelosta. 

Se, että pyörimme tälläkin hetkellä sekä Auringon että akselimme ympäri, pistää jo käsityskyvyn kummasti sekaisin. Tai se, että lentokoneella toiseen suuntaan maapalloa kiertäessä voittaa lentoajassa. Ja mistä alkaa avaruus, sekin vielä! 

Tänään en todellakaan pysty ymmärtämään sitä, että lähes täydellisen auringonpimennyksen vuoksi tavalliset aurinkolasit eivät riitä peittämään valon kirkkautta, ja tuosta noin vaan voi jopa sokeutua. Pilvisestä säästäkin ollaan huolissaan, ja onhan se toki kurjaa, jos pilvet peittävät pimeyden ja pimeä ei näy. 

Mitä ihmettä? Pimennys tarkoittaa sitä, että pimenee. Tulee pimeää. Ei näe, haparoi vain kulkiessaan ja pitää sytyttää kynttilä. Auringonpimennyksessä Aurinko siis peittyy. Peittyy! Kuu rynttää väliin ja eteen, ei siis paista edes risukasaan -  ja niin on muka kirkasta, että sokeudut, ihminen! Älä mene välitunnille! Älä ole utelias! Älä nokea aurinkolasejasi kuten Muumit! Muumeja ei ollut olemassa, eikä heillä siten voinut edes olla aurinkolaseja! Muumeilla ei ole vaatteita eikä pyllynreikää! Sen tietää sokeakin! 

Kyllä pistää miettimään, onko mustassa aukossakin kirkasta. 

Kuolema tulee, kun katsot.
Kuvan lähde