keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kun on tarpeeksi VIP

Olen tämän alkukesän aikana jonottanut useamman kerran nöyränä lentokentällä, liikenneruuhkassa ja nähtävyyksen äärellä. Siinä on kieltämättä tullut mieleen, ettei kaikkien varmaan tarvitse ikinä jonottaa minnekään: kun on tarpeeksi tärkeä henkilö, saa mennä, minne haluaa, eikä tarvitse yhtään ainoata VIP-korttia lompakkoonsa. Ei ole Obaman ja Putinin edessä sadan metrin jonoa, kun he haluavat käydä Eiffel-tornissa. Ei täydy moisten varata kuukausia etukäteen nousuaikaa toisen tasanteen hissiin tai seistä tuntitolkulla nähtävyysjonossa, saada pöytää haluamastaan ravintolasta tai aitiopaikkaa jalkapallon MM-kisoihin. Sitä paitsi kun on tarpeeksi venäläinen, ei muutenkaan tarvitse jonottaa yhtään minnekään, sen kun vain rynttää suoraan sinne, minne huvittaa.

In Russia we always go first.

Kerran jouduin laittamaan Rukalla muutaman kymmenen aikuista itänaapuria ojennukseen. Kyseessä oli lastenrinne, jossa on ilmainen, lyhyt liukumattohissi ja vieressä köysihissi. Pienet lapset alkoivat olla neuvottomia, kun suurehko ryhmä venäläisiä oli lähtenyt tutustumaan laskettelun saloihin. Kun kotimaan lapsoset laskivat jalat harallaan alas ja asettuivat nätisti jonoon uutta nousua varten, tulivat rysmylit ryminällä ja rynnivät suoraan jonon kärkeen. Kun näin touhua jonkin aikaa, eikä kukaan henkilökunnasta puuttunut toimintaan, paloivat käämini ja otin komennon käsiini. Marssin kylmästi hissille, viisoin vihaisesti karvahattuiset sivuun ja ohjasin pikkulapset heidän eteensä. Ehkä saatoin sanoa jotain suomeksi, englanniksi ja venäjäksikin, vaikken sitä edes yhtään osaa. Ääritilanteissa sitä nimittäin jotenkin vain tulee suusta, sillä minulla on kielillä puhumisen lahja. Osaan ruotsiakin. Jag kan Sverige. Ja kun on opettaja, osaa laittaa myös aikuiset jonoon, jos sellaiseen toimenpiteeseen on tarvetta.

Se on nimittäin niin, että in Finland we have this thing called reilu meininki.

On jonottamisessa puolensakin, sillä kyllä siinä voi ainakin kehittää itsehillintäänsä ja kärsivällisyyttään. Voi siinä mietiskelläkin, harrastaa nettishoppailua tai kutoa joutessaan vaikka villasukan. Itse tyydyin viimeksi vain seisomaan ja analysoimaan edessäni ja takanani olevia ulkomaalaisia. Japanilaiset lukevat karttaa reppu etupuolellaan ja amerikkalaiset puhuvat vaikka puolitoista tuntia putkeen. Yksi oli tehnyt valituksen hotellistaan, kun ei ollut päässyt sateen vuoksi pelaamaan tennistä. Hotellin sivuilla ei nimittäin ollut mitään mainintaa sellaisesta vaihtoehdosta kuin vesisade.

In America we always sue people.

Kun on tarpeeksi VIP, ei tarvitse mennä edes vankilaan. In Italy we have Silvio Berlusconi.






2 kommenttia: