tiistai 21. elokuuta 2012

Valinniasaineena konekrijoistus

Sillloin, kun minä olin yläasteella, nautti konekirjoitus vankkaa suosiota valinnaisaineena. Teiniajoistani ei toki ole vielä kuaan, mutta silloin oli vielä kirjoituskoneita - toisin kuin nykäään, jolloin viimeisin hanvainto sellaista on opettajainhuoneen aulasta: erään purkutuomioin sanneen oppilaitosken raunioista oli pelastettu vanha kunnon kirjoituskone. Joku oli varannut sen hyllyh päälle koriesteeksi. Siitä tul ivaramasti hieno koriste, sillä kirojituskone sopii erittäin hyvin psoliinijoutseniin. Tulin melkein kateelliseksi.

Toinen muistikuva kirjoiteuskoneesta on kaunpunkitalon odotustilasta, jonne sellainen oli tuotu lasten leikkikaluksi. Lapseni kysyi, mikä se on. Keroin. Vieressä oli puhelin. Lapseni kysyi, mikä se on. Kerroin. (Vanhanaikaisia puhelimia löytyy muuten myös neuvolan kuvakrijoista, joista lasten pitää nimeteä esineitä. Ihan heollpp homma, jos on historianopettajan perilinen. Eikä ihan normifiksu kapuaunkilaislapsi todellakaan välttämättä tiedä, missä kana tai possu asuu. Koriankoppi on ihan hyvä vaihtoehto. Että voisiko niitä kirjoja jossain vaiheesa päivitätä, kuysyn.)

Vanhoina hyvinä aikoinan jengi valitisi hulluna myös maa- ja metsätaloutta sekä kaupallaisia aineita. Eivätpä valitse enää, kun haluavat vain leipoa ja suorittaa mopokrotteja ja jouukkuepalloilla. Tekisivitä jotain hyödyllsitä elämällään, kuten vaikka tulisivat harjoittelemaan pilkkuja ja kirjoittamista.

Minä en valintnu yläastella valinnaiksik konekirjoitusta. Olen kuintekin itseoppinyt ja tosi nopea kirjoittaja. Tämän teksitn kirjoitin silmät kiinni, ja näin hvyin meni. Ja vaikkei minulla ollut myskään kaupallisia aineita, olen opettanut niitä yhden vuoden. Sitten sitä ei enää valinnut kuakaa. Harmi.

15 kommenttia:

  1. Miulla oli konekirjoitus yläasteella valinnaisena ja siitä on ollut hyöty' elämässä _) Kuten nyt, kun brassaillen kirjoitan tämän kymmensormijärjestelmällä - silmät kiinni!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulkaa vain kaikki tänne leuhkismmam. Leuhkismaan. Leuhkimana. Leukiiamaam. Leuhkimaan.

      Poista
  2. No joo, numerot ja erikoismerkit ovat vähän haastavia :P

    VastaaPoista
  3. Eiks se kirjoituskone ollut pankin odotustilassa :) nim. paikallinen lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kylä on siis hylättyjä kirjoituskoneita täynnä! Se on jo kolmas.

      Poista
  4. Hööh ja mnää kun en hokasaanut olenkkaan, että olsi jotian kiroitusvihreitä... Minlla tullee mysö lukkivireihiö. Ja ihan silimät auki...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitusvirheet voi aina laittaa haamukäden syyksi!

      Poista
  5. Minulla oli valinnaisena musiikki, kotitalous ja kuvaamataito. Näistä valinnoista voi päätellä, että rakastin lukuaineita kovasti. Kuvaamataidon kanssa loppusuoralle pääsi saksa, mutta koulumme toisella kyseisen kielen opettajalla oli sellainen maine, että en hänen oppilaakseen kaivannut.
    Musiikkia minulla oli lisäksi se pakollinen taitoaineiden tunti, joka piti valita. Luultavasti musiikinopettajamme jokusen kerran tätä manaili, sillä intoa on aina ollut enemmän kuin taitoa (siinäkin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli saksa. Olen siinä järjettömän hyvä. Niin hyvä, että minua pyydettiin opettamaan sitä. En suostunut, sillä olisi käynyt kuten kaupallisten aineiden kohdalla.

      Poista
  6. Kerään vanhoja kirjoituskoneita. Mulla on niitä jo kolmekymmentä. Jos jollakin on Joutsen - merkkinen vasenkätinen kone niin ostan.
    Gary

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt sä oot sekoittanut ne kirjoituskoneet ja posliinijoutsenet. :D

      Poista
  7. Ai, teillä oli noin. Meillä oli pakollisena aineena kaunokirjoitus mustekynällä, joka kastettiin mustepulloon. Heh! Ylioppilaskirjoituksiin oli ostettava mustetäytekynä, Lamy- halvin. Nuorena opettajana sain sitten jo tilata oppilaillenikin mustetäytekynät.
    Me emme sitten päässeet koskaan kavereiksi, kirjoituskone ja minä, vuosikymmenien ponnisteluistani(2 konekirjoituskurssia!) huolimatta. Tiettyjä asioita oli vain pakko kirjoittaa koneella ja jäljen oltava 100%:en.
    Yhden sellaisen sivun tuottamiseen tarvitsin 10 arkkia, eli 9 roskikseen. Joskus piti tuottaa useampikin sivu eli X kertaa 10. (Gradun kirjoitutin ammattilaisella.)
    Siunaus oli, kun 1990-luvulla perin poikani silloin hirvittävän kalliin, mutta muuten "kivikautisen" tietokoneen, joka hänelle ei enää kelvannut, mutta minulle jotenkuten kirjoittamiseen riitti, tosin siihenkin oli kovin oikukas. Aah! Nämä nykyiset! Idiottivarmoja, mummovarmoja!
    P.s. Ajattelin eläkkeellä ostaa mustetäytekynän,säiliöllä ja kultaterällä varustetun Mont Blank´in. Nostalgiaa. Tekisi varmasti vaikutuksen, JOS sattuisin sitä tarvitsemaan, melkein kuin rouva presidentti valtion asiakirjoja allekirjoittaessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt puhuu sen sortin kokemus, että pitää vaan nöyränä olla hiljaa. Ehdottomasti hommaat Mont Blankin. Siitä ei pääse mihinkään.

      Poista
  8. Minäkin opiskelin koneellista krijoitusta...kymmenestä sormesta on kaksi jäljellä...ja opiskelin minä traktorilla ajoakin...olin hyvä...olin opetelleut salaa kotona...niin kuin autoakin ajoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salaa opetteleminen on ainoastaan merkki innostuksesta, eikä siitä voi kyllä muuta kuin kehua!

      Poista