keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Simsalabim

Olinpa tässä katsomassa taikuria, enkä tajunnut yhtään mitään. Siinä sitä vain vedellään kania hatusta ja huivia taskusta siihen malliin, että vaikka kuinka joka kerta yrittää olla tarkkanäköinen ja huomata, missä välissä taikurimies sujauttaa pallon hihaansa tai kolikon nenäänsä, niin eipä huomaa ei. Ketkuja ovat.

Eräs temppu on tehnyt minuun erityisen suuren vaikutuksen ja askarruttanut kovasti lapsuudesta asti. Se on se, jossa nainen sahataan kahtia ja jossa toisessa laatikossa poikki menemisen jälkeen sätkivät jalat, toisessa kädet ja pää. Eri puolilla huonetta. Miten sen muka selitätte? Ajatellaanpa, että sitä menee ja saa yhtäkkisen hulluuskohtauksen, ilmoittautuu vapaaehtoiseksi ja käy laatikkoon. Sitten siihen mukavasti pötkölleen ja laatikon kannet kiinni. Käsiä ja vartaloa ei näy, eikä sillä kuoleman jälkeen olekaan oikeastaan ole mitään väliä. Veikkaanpa nimittäin pientä pakokauhua siinä vaiheessa, kun moottorisaha pärähtää käyntiin ja edessä on varma verilöyly. Turha on taikurin selitellä, että ei hätää, vähän vain päästelen sahalla, erotan puolet vartalosta tuonne toiselle puolelle huonetta ja toisen puolen hinaan viisi metriä vastakkaiseen suuntaan. Että heiluttelette siinä vain sitten iloisesti koipianne ja hymyilette yleisölle, se on maksanut. Ei maksa enää, jos epäonnistumme.

En käsitä. Olen tosin miettinyt, että sätkii se kalakin aika kauan kituessaan.

Ja onhan sekin perin outoa, että olenpa David Copperfield ja heilautan taikasauvallani kokonaisen junan eetteriin. Tai norsun tai Eiffel-tornin. Ei totta vie. Tee siinä nyt sitten vähän mökillä korttitemppuja sen jälkeen.

7 kommenttia:

  1. Vieläköhän Timo Taikuri on hengissä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No anannasakäämä, näyttää suuren tietolähteeni Wikipedian mukaan olleen vuoden taikuri 2005 ja sen kun vain Pikku Kakkosen ajoista komistunut!

      Poista
    2. Elossa on ja aktiivinen. Eikä edes kovin vanha. Järjestää vuosittain ennen joulua kiertävän Varietee Magican. Tunnetaan nykyään tosin paremmin oikealla nimellään, Timo Kulmakko

      Poista
  2. Olen usein miettinyt, että olen kai jotenkin outo (okei, sarjassamme itsestäänselvyyksiä), mutta en ole koskaan hiffannut, miksi kaikki/useimmat muut yrittävät aina pähkäillä, miten se taikuri ne temppunsa tekee. Miksei voi vain tuumata että oho, wow, ihmeellistä, ja nauttia siitä elämyksestä? Eikö siinä mene jotain siitä tunnelmasta ihan ohi, jos keskittyy salaisuuksien ratkomiseen? Vai siitäkö se tunnelma nimenomaan tuleekin?

    Joo olen vain laiska rassaamaan päätäni asioilla, jotka eivät minulle kuitenkaan avautuisi. On se hyvä, etten vaikuta koulumaailmassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että kyse on ainakin omalla kohdallani siitä, että en kauhean hyvin pysty hyväksymään omaa vajaavaisuuttani. Ei sitä mielellään ole tyhmä. :D

      Poista
  3. Mä jouduin Bulgariassa taikurin esitykseen "vapaaehtoiseksi". Päähäni laitettiin laatikko, johon työnnettiin veitsiä. Veitsien oli varmaan tarkoitus mennä pääni ohi, mutta ilmeisesti pääni on numeron liian suuri kyseiseen boksiin ja veitset sotkeutui mun hiuksiini tukistaen erittäin ikävästi. Irvistin kivusta. Onneksi oli se laatikko päässä, ettei yleisö nähnyt. Luulivat varmaan mun hymyilevän siellä boksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! No miten ne veitset sitten meni? Vinoon? Linkkuun? Tulivatko toiselta puolelta ulos?

      Ikinä en kyllä mene Bulgariaan.

      Poista