keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Näin sitä istutaan

Nykynuoriso on joka suhteessa pilalle lellittyä. Käsi pystyyn vaan, kuinka moni teistä varttuneemman muorison edustajasta vietiin autolla uimahalliin uinnin alkeita opettelemaan? Montako kättä näen, mitä? Kyllä uimakouluun lähdettiin polkupyörällä (liian isolla, kasvunvaraa), sillä silloin ei ollut vielä mitään sisähalleja keksittykään. Vesi tuli kaivosta ja hiukset pestiin järvessä mäntysaippualla kesät talvet. Ja mikä ihmeen myyräuinti? Meidän aikanamme joko liu'uttiin veden alla tai sätkittiin siinä pinnalla koiraa, ei silloin mitään naurettavia kikkailtu. Järvenrannalla ei sitä paitsi todellakaan ollut mitään saunaa, vaan siellä hytistiin pikkupakkasella huulet sinisenä. Sinne vaan järveen kaikki ja alkakaa uida, karaistutte.

Minä menin uimakouluun serkkuni kanssa. Serkku oli hoikka kuin pajunvitsa, oljenkorsi, jäätelötikku tai juomapilli, mitä näitä nyt on. Minä olin, no, hieman tukevampi. Kuusenrunko, kelohirsi, Banana Split. En ole koskaan tarvinnut uimarengasta, ja säästöä se tietenkin on pienikin säästö. Lihava tulee kuulkaa halvaksi perheelleen, koska hänelle kelpaa edullinen ranskanleipä ja joka kesäiset puhki menevät kellukkeet saa jättää kaupanhyllylle laihempia raukkoja odottamaan. Sitä paitsi uimakoulussa läskistä on sellainenkin etu, että kun serkkuni värjötteli puolet tehokkaasta uintiajasta pyyhkeen alla, minä poika se otin laiturilta vauhtia ja hyppäsin. Ei ihme, että opin ihan hyvin uimaan. Osaan eritoten koiraa vieläkin.

Sen minä vaan haluan sanoa, että kyllä pitäisi lapsia nykyäänkin vähän karaista. Ei mitään lämmitetyn altaan pelleilyä, vaan sinne vaan rohkeasti järveen kroolaamaan. Pysyvät tauditkin paljon paremmin poissa, kun niille pikkuisen näyttää, kuka komentaa.

Vaikka maailma muuttuu ja otsonikerros ohenee, yksi asia näissä uintihommissakin silti pysyy: "Äiti ja isä, katsokaa! Odottakaa, ei lähdetä! Yhden kerran vielä!"

6 kommenttia:

  1. hyvältä kuulostaa.... niin kauan kun katson omaan todellisuuteeni ja nuorimmaiseni saavutuksiin. Kaveri otti ja hyppäsi viitosesta monta kertaa ennen kouluikää. Ja toissaviikolla vesipeto heitti talviturkkinsa jokiveteen. Hmph. Siinä on vanhemman oltava nöyränä hiljaa omista kokemuksistaan jotka rajoittuvat vesien äärellä lähinnä auringon ottamiseen. Kastautuminenkin suoritettiin sillä ajatuksella että sitten ruskettuu paremmin kun iho kimmeltelee vedestä vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on reipashenkistä nuorisoa, mahtavaa! Antaa uida vaan, kunhan pinnalla pysyy.

      Viimeisen virkkeen viisaus on syvää. Kaikki keinot on Suomessa käytettävä.

      Poista
  2. Jep! Meidän pikku kylällä me penskat mentiin uimaan ilman yhtäkään aikuista. (Nehän oli töissä.) Kävellen lamsittiin, sillä uimaranta oli VAIN vajaan kilsan päässä. Ei meillä ollut edes pyöriä, sillä sotahan oli juuri päättynyt, ja kaikesta oli pulaa. Uitiin KOKO kesä. Ja silloinhan kesä oli AINA kaunis. Oi niitä aikoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pula-aika oli kyllä ankeaa. Voi meitä puutteessa kasvaneita ja katkeroituneita. Mutta aurinko kyllä paistoi aina. Jännä homma.

      Poista
  3. Asiaa! Ja"yhden kerran vielä!"
    Terveisiä vanhalta uimakoulunopettajalta n. v.1960 - 64. Lapset 4v.ylöspäin uivat vaikka huulet sinisinä, ja lopuksi leikittiin yhdessä liikuntaleikkejä. Uimakoulun päättääjäisiin oli kutsuttu vanhemmatkin, esitettiin ohjelmaa, jaettiin uimamerkit ja pidettiin uintikilpailut. Uimakandidaatin tutkintoa tavoittelevien kanssa ajettiin runsaat 20 kilometriä naapuripitäjään hyppytornista hyppyjä suorittamaan. Uimaopetuksen maksoi Mannerheimin lastensuojeluliitto. Se raha oli tuiki tarpeellinen minun oppikouluni lukukausimaksuihin. Kaikki oli toisin ennen.
    Nykyään näköjään "porataan" niilläkin seuduilla, että lapset eivät opi uimaan, koska ei ole uimahallia.
    Satakunnassa on järviä vähän, meiltäkin matkaa järvelle 5 km, mutta uimaan oli päästävä, ja polkupyörällä paineltiin. Niin väsyneitä ei oltukaan, että ei paahtavan heinäpeltopäivän jälkeen olisi jaksettu polkea virkistäytymään. Tuli taas tuota nostalgiaa; heinäseipäitä pelloilla.
    Arvata saattaa, että uitin lapseni(3kpl) alle vuoden vanhoista kaikissa halleissa, lammikoissa,maauimaloissa, järvissä ja merissä, mitä 50 km:n säteeltä tai matkojen varrelta ynnä mummolan läheltä löytyi. Astmaa sairastaneelle tyttärelle karaistus kylmässä vedessä oli parasta terapiaa ja lääkärin suosittelemaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemuksen syvä ja viisas rintaääni on puhunut. Ottakaa mallia, kaikki pullamössöt.

      Poista