perjantai 13. huhtikuuta 2012

Puhkon silmäni vuoksesi

Koska menin naimisiin 16-vuotiaana presidentin luvalla, on vuoden kuluttua edessä 10-vuotisjuhlapäivä. Se tarkoittaa tietenkin joko

a) vihkivalojen uudistamista romanttisesti rantahietikolla. Kuvitelkaa vaaleanpunaoranssi auringonlasku. Kuvitelkaa, miten mies ratsastaa luokseni valkoisella hevosella ja hyppää ratsailta polvilleen eteeni. Valkoinen, seitinohut huntuni lepattaa hiljaa pienessä tuulenvireessä ja kasvoni kostuvat onnenkyynelistä, kun mies ottaa taskustaan rasian, jossa on valtava timanttisormus kaikkien ihanien yhteisten vuosiemme symbolina. Lausumme kauniita sanoja, vannomme ikuista rakkautta paskoinakin päivinä, ja mies lupaa, että laittaa aina tyhjän meetvurstipaketin roskikseen eikä jätä sitä tiskipöydälle.

tai

b) vihkivalojen uudistamista villisti bailabailatunnelmissa ystävämme Elviksen kanssa Vegasissa. Elvistä ei tietenkään näin nuori ole koskaan oikeasti kuunnellut, mutta vanhemmilta ihmisiltä olen kuullut, että hän oli ilmeisesti aika kovakin poptähti. Sitä paitsi opiskelin, että toimitusta voi seurata koti-Suomessa netistä, joten koko suku voi istua olohuoneessa sipsikulhojen kanssa seuraamassa tätä kahdenkeskistä ja romanttista tapahtumaa. Tässäkin vaihtoehdossa näen ihan helposti ison timanttisormuksen. Yöllä sitten hävitään kasinolla kaikki loput rahat, tapellaan ja joudutaan putkaan.

Että en sitten tiedä, kumpi olisi kivempaa. Mies on luonnollisesti innoissaan kaikesta, mikä liittyy vihkivalojen uudistamiseen ja runojen kirjoittamiseen.

Koska molemmat visiot kiehtovat, aloitin tutkimustyön paratiisisaarista. Lähdin vaatimattomasti liikkeelle Bora Borasta, jota pidetään yhtenä maailman kauneimmista saarista, koralliriutoista ja mitä näitä rantoja nyt on. Miettikääpä: vedenpäällinen bungalow, oma terassi ja uimapaikka merellä, valkoista hiekkaa ja riuttaa ja kaikenlaista, kuten nyt lähinnä vettä, joka puolella. Voiko lähemmäksi unelmatilaa ihminen päästä - kun on ensin lentänyt perille 40 tuntia ja vetänyt vielä viimeisen taipaleen laivalla tai potkurikoneella lähimmältä isolta saarelta, joka on muuten Tahiti.

Aivoni ymmärsivät heti, että haluan Bora Boralle. On suorastaan välttämätöntä, että elämääni kuuluu ensi vuonna tällainen pieni matka, sillä miten henkisesti köyhää voi ihmisen elo muuten olla. Sitä paitsi eräs oppilaani piti Bora Borasta seitsemän vuotta esitelmän, joten voi oikeastaan puhua kohtalosta. Reissu on kallis lähinnä maailman kaukaisimpaan merenkolkkaan matkustamisen vuoksi, mutta lupaan pitää ihan hulluna tukiopetusta. Oikoluen, otan maksusta hoidettavakseni koko vuoden jälki-istuntovalvonnat, järjestän kerhotoimintaa kieliopista, jaan postia aamuviideltä, leivon  myyjäisiin, esitän pantomiimiä ABC:llä ja hankkiudun kesätöihin kirkko-oppaaksi, ruohoa leikkaamaan ja mansikoita poimimaan. Kerään käpyjä ja vuolen aurauskeppejä. Myyn vessapaperia ja bambusukkia. Osallistun arvontoihin tai järjestän itse arvonnan, jonka pääpalkintona ovat treffit kanssani. Johanna Tukiainenkin sai siitä monta euroa. Ellei näillä suunnitelmilla loppukesästä ole muka tarpeeksi rahaa kerättynä, puhkon silmäni ja kerjään surkeana jollakin Mettäperän lukuisista metroasemista.

Minä haluan kiertää maapallon päästäkseni Ranskan Polynesian saarelle. Minä haluan maailman romanttisimmalle saarelle keskelle ei mitään. Katsokaa nyt: tuolla minä sitten paistattelen onnellisena miehen kanssa päivää ja odotan vihkivala-auringonlaskua. Olen varma, että teidän on helppo kuvitella minut terassille. Miten laihalta näytänkään narubikineissäni.

7 kommenttia:

  1. Mä lupaan heittää sulle roposen kun kerjäät Mettäperän metroasemilla. Niin ja ehkä tilaan yhdet bambusukat sekä aurauskepin auttaakseni matkahaaveesi toteuttamisessa.

    Mutta kiitos tuosta valojen uusimisideasta. Nimenomaan tuo osuus, missä miehesi lupaa laittaa meetvurstipaketin roskikseen. Omaani sitä voisi soveltaa siten, että hän lupaa laittaa AINA kaapinoven kiinni. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kun jaksat olla tukena tässä projektissani.

      Poista
  2. En suinkaan tunnusta olevani sinua vanhempi, olenpahan vähän vikkelämpi käänteissäni vain, joten meillä on se 10-vuotishääpäivä nyt tulevana kesänä. Ja tämän merkkipäivän kunniaksi sulostutamme läsnäolollamme nimenomaan Las Vegasia! Sitä emme kyllä vielä ole ihan varmaksi päättäneet, uusimmeko vihkivalamme Elviksen vaiko esimerkiksi merirosvokapteenin edessä. Ja se lisädimangin kokokin tietysti on hieman sidoksissa siihen, millainen flaksi käy pelipöydissä. Siis että otetaanko sellainen, ettei sormi enää keskinivelestään taivu, vai katsotaanko suoraan niitä, jotka nyrjäyttävät jo ranteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fakta: Mitä isompi, sen parempi. Kuka muka on joskus katunut sitä, että tuli hommattua liian suuri timantti?

      Tsemppiä Elviksen eteen, sen te kuitenkin valitsette niin kuin kunnon vihkivalanuusijoiden kuuluukin! Sitten vielä DVD toimituksesta ja valokuvat Elviksen kanssa vaaleanpunaisessa Cadillacissa Las Vegas -kyltin alla. Oi että!

      Poista
    2. Mehän muuten harkittiin Elvistä vihkijäksi jo siihen alkuperäiseen, ensimmäiseen vihkitilaisuuteen, kun siihen maailman aikaan ei virallisen suomalaisen tuomarin saaminen lauantaiehtoona juhlahuoneistoon ollut ihan helppoa. Sittemmin sellainen kuitenkin järjestyi, joten täytynee tosiaan ottaa vahinko takaisin ja vahvistaa liittomme itse Kuninkaan edessä. Hyvä että tuli tämäkin päätettyä. Muuten on pari yksityiskohtaa juhlatilaisuudesta vielä auki, mutta bändi on sentään jo valmiina. Joku sellainen tuntematon paikallinen pumppuhan siellä sitten meille lurittelee...

      Poista
  3. Onnea ja tsemppiä matkakassan kartuttamiseen :) Sulla on niin hauska blogi että vaikka itse omallani vähän eri genreä edustankin, heitin sinulle haasteen. Käyhän tsekkaamassa ja ota tai jätä. Mutta kiitos nauruista!

    http://mamma-arki.blogspot.com/2012/04/kymmenen-hyvan-mielen-asiaa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana viesti, Koo. Kiitos! Itsekin jokin aika sitten viisi vuotta lasten kanssa kotona viettäneenä uskon tuntevani vähän sinunkin genreäsi. Tsemppiä arkeen! Minulla viimeinen vuosi oli oikeasti nautinnollisin. :)

      Vaikka olen aika uusi blogibisneksissä enkä juurikaan verkostoitunut, vastailin tuohon hyvän mielen haasteeseen vähän aikaa sitten. Se löytyy helmikuun osiosta:

      http://assankakena.blogspot.com/2012_02_01_archive.html

      Poista