maanantai 12. maaliskuuta 2012

Tarrapäivä

Lapsille on monesti tapana askarrella erilaisia kannustavia tarratauluja, joihin lapsonen saa pottatreeneista tai hyvin menneestä aamuhartaudesta/kaurapuuroilusta/kauppareissusta/koulupäivästä/kotitöistä tarran. Kun tarroja on saanut kerättyä noin viisi miljoonaa, saa jonkin palkinnon, kuten tikkarin, uimahallireissun tai kaksi euroa säästötilille. Näin hänestä tulee kuuliainen ja hyvin käyttäytyvä tulevaisuuden toivo, ehkä jopa presidentti.

Touhu voi olla palkitsevaa, mutta toisaalta myös aika stressaavaa. Miettikää nyt, aikuinen jatkuvasti inttämässä: no, miten meni, olitko hyvin, mitä sanoit, voi kun hienoa, kenen kanssa leikit, pissasitko housuihin, mitä sinä nyt sillä tavalla, et saa kyllä tarraa. Tiesiköhän Mr. Sticker, millaisen vallanpitovälineen tuli luoneeksi?

Joskus tuntuu, että meille aikuisillekin voisi tehdä hyvää kiinnittää huomiota joihinkin kehityskohteisiimme tarrataulun muodossa. Sinne vain opettajainhuoneen seinälle neljäkymmentä eriväristä tarrataulukkoa vierekkäin, ja päivän päätteeksi rehtori ja kanslisti tulevat jakamaan tarrat. Kymmenestä saa skipata välituntivalvonnan, kahdestakymmenestä aamunavauksen, sadasta jälki-istunnon. Siinä olisi hyvä ja sopivan kilpailuhenkinen kannustusjärjestelmä. Toki oma tarrataulunsa pitäisi sitten olla myös kotona, varsinkin, ellei ole vielä oppinut päivä- tai yökuivaksi.

Niinpä niin. Montako tarraa saisit tästä päivästä?

Aamu:
- Torkutin vain kerran eli sallitun rajoissa. Tarra.
- Vedin miestä turpaan, kun hän torkutti jo kuudelta kolme kertaa. Ei tarraa.
- En syönyt puuroa. Ei tarraa.
- Söin kuitenkin ruisleivän ja join neljä kuppia kahvia. Ei ala heikottaa heti ensimmäisellä tunnilla, vaikka toisaalta pitää kyllä käydä joka välissä vessassa. (Oppilaille voi aina sanoa, että käy kopioimassa. Tarra oveluudesta.)
- Menin autolla töihin, en kävellyt tai hiihtänyt. Ei tarraa.
- Oli kiire. Turha selittää, olisin voinut juosta. Ei edelleenkään tarraa.
- Ehdin aamulla ajoissa kouluun ja muistin aamunavauksen. Tarra.
- Soitin levyltä väärän biisin, mutta eihän sitä voi kesken kaiken lopettaa. Mielin määrin kahvii ja tupakkaa on kyllä aivan eri asia kuin Oi, Suomen nuoria. Tarra pois.

Koulupäivä:
- En haukkunut oppilaita. Tarra.
- En nolannut oppilaita. Tarra.
- En kiroillut tunnilla. Tarra.
- Istuin pöydällä. Ei tarraa.
- En kaatunut openpöydällä. Tarra.
- Olin valmistellut tunnit minuutilleen jo kaksi viikkoa sitten. Kolme tarraa.
- Oppilaat rakastavat minua. Toiset kolme tarraa.
- En ottanut välitunnilla munkkia. Tarra.
- Söin hyppytunnilla kaksi. Ei tarraa.
- Näytin ruotsinopelle kieltä. Ei tarraa. (Mutta ei saanut ruotsinopekaan, kun näytti takaisin.)

Ilta:
- Lämmitin mikrossa sairaan hyviä pinaattilättyjä. Tarra.
- Jumppasin himona. Sata tarraa.
- Valehtelin äskeisen. Kiva repiä sata tarraa paperista.
- Lapseni luki minulle iltasadun. Tarra hänelle.
- Otin lasin punaviiniä. Se on hyväksi terveydelle. Tarra.
- Otin toisenkin lasin punaviiniä, varmuuden vuoksi. Tarra.
- Sammuin sohvalle ja valutin kuolat uudelle sohvatyynylle. Se siitä.

Aamu:
- Darra.

Sillä tavalla. Hyvä minä. Jo jotain vuoden kuluttua olen tavoitteessani olla enemmän kuin täydellinen.




15 kommenttia:

  1. Jotenkin musta nyt vähän tuntuu siltä, että sulta pitää ottaa yksi tarra pois fuskaamisesta. Et ole mitenkään ehtinyt vielä yhdeksään mennessä pitämään sekä hyppytuntia, kuuntelemaan iltasatua ja hörppimään punkkua.

    Mutta hyvä idea sinänsä. Tosin musta tommonen itsearviointi ei kyllä toimi parhaalla mahdollisella tavalla, sillä kuten esimerkki kertoo, vilunkia on liian helppo tehdä. Siksi myös aikuistarrojen jakaminen pitää ulkoistaa ja toivoa, että se oma puoliso/lapsi/pomo on jalomielinen, mutta ei liian tarkkasilmäinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kun aikuisena on se hyvä puoli, että saa itse päättää elämästään, tarroistaan ja munkeistaan. Ihan mahtavaa! Tänään tuntuu siltä, että annan sata tarraa vain siitä hyvästä, että huvittaa. :D

      Ei vaiskaan, totta puhut. Fuskaamisesta sata tarraa pois. Hyi minua.

      Poista
  2. Miulla oli tarrajärjestelmä käytössä kun laihdutin: jokaisesta poistuneesta puolesta kilosta liimasin voipaketin kuvan ruudukkoon! Toimi! 20 kiloa poistui ja komealta näytti jääkaapin ovessa ruudukko varustettuna 40 voipaketilla. Ei ehkä kaikkein paras sisustuselementti ulkopuolisen silmissä, mutta miulle se oli mitä kaunein taulu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Loistava systeemi. Askartelitko voipaketit ruutupaperista ihan itse vai oliko Mr. Stickerillä valikoimissaan sellaisiakin?

      Poista
    2. Mie kaappasin kuvan jostain Valion sivuilta ja tulostin tarralle ;)

      Poista
    3. Wow! Tuo on jo edistynyttä ja aktiivista. Annan sinulle monta voipakettitarraa! Ole hyvä!

      Poista
    4. Kiitos! Tässä oliskin taas aika kuutisen pakettia siirtää vyötäröltä jääkaapin oveen.

      Poista
  3. Ainakin 29 tarraa sulle, kun sait mut nauramaan ääneen ! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset, Nollavaimo ja travellover! Mun mielestä just 29 tarraa on sopiva määrä. :D

      Tekin saatte, kun ootte niin kivoja. Pari varmaan riittää.

      Poista
  4. Hitsi tajusin tuon otsikon väärin se ei ollutkaan darrapäivä pohjalaasittain. Siitä pois tarra multa.

    Gary

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua naurattaa sun darrapäiväs, joka olisi kyllä myös hyvä otsikko. Pohojalaasittain se olisi sitten varmaankin rapulapäivä.

      Poista
    2. Piti käydä oikein lisäämässä tuonne loppuun darra-sana, kun se sopi aiheeseen niin hyvin. Kiitos, Gary!

      Poista
  5. Koska olen ollut vähän hitaalla viime aikoina näissä lukemistoissani, niin siitä tarra pois minulta.
    Mutta aivan loistava postaus! Kiitos. Nauroin makeasti sen punkkulasin äärellä. (eli tarra takas. ;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitaus on välillä ihan hyvä juttu. Niin kuin vaikka suklaan syömisessä, jotta levy kestää kauemmin.

      Kehuviestistä saa ainakin sata tarraa. Kiitos ja ole hyvä!

      Poista