keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Kuukauden paskin työntekijä

Iltapäivälehdistö otsikoi eilen näyttävästi opettajan ulkonäöllä olevan vaikutusta oppimistuloksiin. Etäläkarjalaisen lukion rehtori on nimittäin sitä mieltä, että pakkoruotsi sujuu heidän koulussaan erityisen hyvin siksi, että kurssia vetää nuorehko ja urheilullinen mies. Hejsanhoppsan, miten hieno päätelmä. Komea tai kaunis opettaa varmasti paljon paremmin kuin ruma. Vaikka oppilaat ovat siis usein lähtökohtaisesti sitä mieltä, että ruotsi on tylsää ja että homojakin ne ovat naapurimaassa kaikki, nousee osaaminen nopeasti kohti kymppiä, kun open ulkonäkö on kohdallaan. Tämä on varmasti sovellettavissa alalle kuin alalle: nuori ja urheilullinen arkkitehti piirtää paljon upeampia taloja kuin esimerkiksi sellainen, joka makaa vapaa-ajat sohvalla tai on nyt muuten vain syntynyt vaikkapa hörökorvaiseksi. Nuori ja urheilullinen palkanlaskija on paljon parempi työssään kuin luuviulu nutturapää ja antaa todennäköisesti paljon enemmän palkkaakin. Kun se nyt vain on niin, että tässä maailmassa pitää olla vetreä ja vetävännäköinen.

Ymmärrän kyllä, että helpostihan sitä voi sortua päättelemään, että nuori nainen kivassa hameessa vetää nuorukaisia vaikka kirkkohistorian tunnille, mutta kyllä siinä opettajan pitää asiansakin osata, jotta oppilaiden tajuntaan piirtyy vuosien varrella muutakin kuin kellohameen heilahdus. Vaikka en itse oikeastaan koskaan pukeudu hameeseen (tulee kylmä ja pitäisi ajaa säärikarvat), niin olen onnekseni vielä nuorehko. Urheilullinenkin pikku punkero olen, sillä minulla on vaatekaapissa kasa kivoja salivaatteita odottamassa sitä päivää, että aloitan taas. Aloitan nimittäin usein: yleensä maanantaisin, kuun alussa, loman jälkeen ja vuoden vaihtuessa. Että hejsanhoppsan vaan! Aakkosissa on vielä vähän opettelemista, mutta noin niin kuin lähtökohtaisesti pelkällä urheilullisella asenteella sekä ulkonäöllä (ks. kuva) vedetään kympin arvosta ainakin vokaalit. Luulen, että Etelä-Karjalassa olisi minulle työpaikka.

Joissakin kouluissa kuuluu järjestettävän Paras opettaja -kilpailuja, joissa oppilaat saavat kirjoittaa lappuseen sen opettajansa nimen, jonka suuressa viisaudessaan arvioivat tittelin ansaitsevan ja kelle kuuluu kruunu päähän. Kiva. Siinä on vallankahvat, suitset ja raippa annettu aika armottomalle raadille, joka ainakin omasta mielestään on varmasti hyvinkin arvovaltainen ja jonka puheenjohtajana toimii todennäköisesti porukan kovaäänisin ja -päisin. Mielestäni kilpailu kuulostaa paitsi kauhistuttavalta, myös vaisulta ja mielikuvituksettomalta: Mikä ihmeen "paras ope"? Millä tavalla? Minä olen esimerkiksi varmasti meidän koulumme paras ope syömään suklaata ja istumaan pöydällä ja voittaisin ne sarjat ylivoimaisesti. Kyllä siitä mielestäni pitäisi kruunu saada.

Olen muuten varma, että tuollaisessa Paras opettaja -äänestyksessä köksänopeilla on etu puolellaan: he syöttävät oppilailleen välituntisin salaa kermavaahtoa ja antavat heidän tehdä pitsaa koko kevään. Köksänopet ovat ihan oma ja kiero lajinsa. 

Ihmettelen myös, miksi aina parhaat palkitaan. Kyllä voisi olla ihan avoimesti erilaisia sarjoja: jos hampurilaisbaarissa valitaan kuukauden työntekijä, niin kyllä siinä samalla vaivalla kaiverruttaisi laattaan myös paskimman pekoninpaistajan nimen. Tulisi vähän yrittämistä siihen touhuun. Miettikää nyt, olisihan se aika merkittävää olla vaikkapa firman vittumaisin työntekijä tai laiskin hammashoitaja, joka ei ime kuolaa asiakkaan suusta vaan tiuskii nieleskelemään itse, sillä mitäs siinä muutakaan on tekemistä. Opetusalalla paljon hauskempaa olisi saada tietää, kuka on oppilaiden mielestä vuoden mokaajaope tai vaikka pakkomielteisin, tylsin, hihhulein, vihaisin ja vittumaisin. Ilmoittaudun joka sarjaan.

Sitä paitsi tasapuolisuuden nimissä pitäisi järjestää myös esimerkiksi Koulun paras reksi -äänestys.

Millaisia titteleitä teidän asiakkaanne, potilaanne, hoidettavanne tai alaisenne teille antaisivat? Olisitko ihanin, laiskin, leveäperseisin vai yksinkertaisesti se paras?

21 kommenttia:

  1. Omana kouluaikanani kyllä köksänope ei paljon kermavaahtoa tarjoillut. Se pirttihirmu pelotti kaikkia. Köksänluokan ovesta käytiin kuin viimeiselle aterialle, kaikki toivo heitettynä. Rakastin mun hissanopea, vaikka inhosin historiaa, ja vaikka se opettaja oli vanha ja kalju eikä ollenkaan urheilullinen. Mutta se soitti hyvin kitaraa. Mikä on erittäin oleellinen taito hissanopelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo oli kumma köksänope. Onneksi nykyaikana kaikki on toisin, kermavaahtoa myöten. Mutta kuulepa, hissanope oli kalju. Ja soitti kitaraa. Hmm.

      Poista
  2. Entä jos järjestäisi sellaisen kilpailun, että jokainen opettaja saisi jonkun tittelin: Yksi olisi koulun tyylikkäin ope, yksi vitsikkäin, yksi viisain - sääntönä olisi vain, että kaikkien titteleiden pitäisi olla positiivisia ja että kaikkien opettajien pitäisi saada joku titteli. Opettaisi oppilaitakin kiinnittämään vähän enemmän huomiota ihmisten positiivisiin ominaisuuksiin noin ylipäänsä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana ajatus! Siinä saisi jo oppilaiden luovuuskin harjoitusta, kun opettajia on helposti useissa kouluissa viitisenkymmentäkin. :D

      Poista
  3. Mie olisin tietenkin alallani (ja mihin ikinä ryhdynkin) paras. Ja siis olen. Teenhän ihan hitosti hommia sen eteen. Muita mielipiteitä ei huomioida.
    Miusta parhaat opet ovat olleet niitä, joiden ei tarvitse pitää melua itsestään tullakseen kuulluksi. Niitä, jotka voivat olla rentoja ja hauskoja, eikä villeimmällekään takapenkin huutelijalle tule mieleenkään alkaa kokeilemaan open rajoja. Yllättäen niiden opettajien tunneilla myös oppimistulokset ovat olleet parhaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot ihanan vaatimaton! Mahtavaa. Sulla on sama luonteenpiirre kuin mulla. Tunnistin myös loppukuvailusta itseni. (Hehe.)

      Poista
    2. Joo, hyvä myö :) Siustahan mie siis tuon loppukuvailun kirjoitin ja koska mie olen siinäkin niin hyvä, niin tottahan siitä asianomainen itsensä tunnistaa ;)

      Poista
  4. Minä voittaisin ihan suvereenisti minkä tahansa arvonimen työpaikassani - suurin guru, v*maisin k*pää tai mitä tahansa siltä väliltä, saapi vapaasti valita - aina yhtä ylivoimaisella yhden äänen erolla. Satun nimittäin olemaan tämän lafkan ainoa työntekijä. Puolensa siinäkin...

    Mitä opettajien ulkonäköön tulee, niin sen muistan omilta kouluajoiltani (viitisen vuottahan siitä kohta jo on kun lukiota käytiin), että kun joskus oli sijaisena sellainen parikymppinen kiiltokuvapoitsu, niin hänen tunnillaan ainakaan ei kukaan oppinut yhtikäs mitään, koska tytöt tuijottivat vain silmät sydämenmuotoisina ja pojat keskittyivät peittämään kateutensa tästä hyvästä. Sitä en kyllä muista, minkä aineen sijaisena hän oli...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on kyllä vähän liian hyvin asiat, kun saat valita minkä tahansa tittelin vaan. Mä olisin ehkä Vuoden prinsessa tai merenneito.

      Ai, sä oot kirjoittanu jo 2007? Oho. Niin se aika rientää.

      Poista
  5. Meillä lukiossa äänestetään joka vuosi vuoden mies- ja naisopettajaa. Voittajat saavat kiertopokaalin, johon on kaiverrettu kaikkien nimet vuodesta -98 lähtien. Sen lisäksi he saavat kunniakirjan ja kukkia. Palkitseminen tapahtuu virallisesti kevätjuhlassa. Kaikista voittajista on myös listat koulun seinällä. Todella positiivista palautetta tuli niistä listoista ja voittajat ovat todella mielissään. Joka kerta kiertopalkinnon luovuttaminen tapahtuu aika nihkeästi :D Säännöissä ollaan sovittu, ettei edellistä voittajaa saa äänestää. Tähän mennessä yksi miesopettaja on pokannut palkinnon kolme kertaa, mut muuten nimet vaihtuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs, jos on niin paska ope, ettei kukaan koskaan äänestä. On niitä varmasti, nilkkiopettajiakin. Ei montaa, tämä on sivistynyt ja fiksu ammattikunta, mutta aina joukkoon pari mahtuu.

      Poista
  6. On meillä niitäkin, mutta tarkoista äänimääristä tietää vain hommaan valtuutetut oppilaskunnan hallituksen edustajat, jotka eivät kerro tuloksia eteenpäin. Voittajienkaan äänimääriä ei yleensä kerrota muuta kuin tyylillä "sai kolmanneksen kaikista äänistä." Sinänsä siis opettajan kannalta on "ihan sama", onko hän tullu äänestyksessä toiseksi vai onko hänen äänimääränsä 0, kun tulosta ei hänelle kerrota.

    VastaaPoista
  7. Tää keskustelu tuo mieleen entisen työpaikkani ilmapiiri tutkimuksia, joiden tuloksia käytiin läpi siten että osaston esimies oli kaikkien alaisten ja esimiestensä edessä kuulemassa nimettömänä annettujen arvostelujen tuloksia. Kaiken kaikkiaan kuulijoita saattoi olla satakunta. Siinä arvosteltiin esimiestaitoja, ammattitaitoa jne... Oman osastoni porukka oli jättänyt vastaamatta tutkimukseen vain muutama joilla oli negatiivista sanomaa annettavana vastasi kyselyyn. Arvostan nyt jälkeenpäin suuresti tuon porukan tekoa.
    Kyseessä oli muuten entinen suuri valtionfirma ja tutkimuksen suorittajana konkurssiin mennyt kosulttifirma.
    Ruotsin kieli oli muuten mun suosikkiaine koulussa. Opettajana oli hyvän Packen omaava nuori opettaja.
    Gary

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen vähän pahempi jännittäjäluonnehan pistää ja oksentaa lavalle tuollaisessa tilaisuudessa. Kauheaa.

      Mun ruotsinope ei ollut nuori eikä mies, mutta rakastin kieltä silti. Mä en itse asiassa koe, että olisin tykännyt mistään aineesta sen takia, minkä ikäinen, värinen tai kokoinen opettaja sitä on pitänyt. Mutta mä olenkin aina ollut ikäistäni kypsempi. :D

      Poista
  8. Erään opettajana työskentelevän ystäväni työpaikalla tämä äänestys on jo viety melko pitkälle. Kevään koittaessa oppilaat pisteyttävät opettajat - perusteluiden kera. Rehtori suuressa arvovaltaisuudessaan kokoaa katraansa opettajainhuoneeseen iltapäiväkahvin äärelle ja paatoksella näitä perusteluja ääneen käy läpi. "Rakentavassa hengessä." Kylläpä sitä viime keväänäkin ystäväni koki tosiaankin olevansa sen punkkulasillisen jos toisenkin tarpeessa kuunneltuaan korvat punaisena rehtorin yhteenvetoa siitä, miten oppilaiden mielestä juuri hän on tiukkapipoisin ja kirein opettajakunnan edustaja - mihin rehtori sitten vieläpä esitti ratkaisumalliksi esimerkin ottamista siitä nuoresta, urheilullisesta ja rennosta miesopettajasta, jolle ainakin tyttöjen positiiviset arviot epäilyttävän tasaisesti olivat suuntautuneet (kumma juttu!).

    VastaaPoista
  9. Me vaan tuijotettiin yläasteen historian tunneilla, kummassa lahkeessa Lasse Pöystin näköisellä (ja ikäisellä) opettajalla oli. Historia kymppi.
    Itse olen työpaikalla "kaikista kaikkein" sekä itseni, että luultavasti myös työkavereiden mielestä. Voisin kysyäkin, mutta en viitsi lähteä selvää asiaa tivaamaan. T. Jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää, että meilläkin oli lukiossa opettaja, jonka charmi puri etenkin tyttöihin. Sen lisäksi hän oli vielä hyvä opettaja.

      Onnea sinulle, Jope. Kyllä ne työpaikallakin varmasti arvostavat sinua. :D

      Poista
  10. Köksäntunnit oli kamalimpia, koska siellä kiusaaminen sai uudet ulottuvuudet. Minun tilanteeni sitten oli usein se, että sain väsätä verilättyjä yksin kun muut olivat vetäytyneet kiusaamaan toisiaan. Opettaja ystävällisesti tarjoutui auttamaan luullen että se piristää minua. Mitä enemmän pihalla opettaja kaikista meidän kolttosista oli, sen huonompi ope minun silmissäni.

    Ruotsinkieli oli kamalinta, koska opettaja luuli opettavansa lastentarhassa (nyt jälkikäteen ymmärrän, ettei se kaukaa haettua ollut, mutta 13-16 vee kuvitteli olevansa luomakunnan kehittynein yksilö). "Et tvoo tree mars!" kuului aina ennen kuuntelua tekopirteällä äänellä. Se on ainoa mitä ruotsinkielestä olen oppinut.

    Omassa työpaikassani olen tietysti kaunein ja millään muullahan ei ole mitään väliä. Siinä tiättekö itsetunto paranee kun saa ihailla kaunista psykologia. Olen ajatellut ehdottaa että työnantaja kustantaisi tylsien koulutuspäivien ja työnohjauksien sijaan kauneushoitolakäyntejä pari krt/kk. Saataisiin tämän terveysalueen mielenterveysongelmien hoito aivan uuteen nousuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "13 - 16 vee kuvitteli olevansa luomakunnan kehittynein yksilö."
      Niinpä niin. Säälittävää varmaan sinänsä, mutta kun sitä kuvittelee edelleenkin olevansa jotenkin keskivertoa kehittyneempi. :D

      Tuota viimeisintä kappaletta aloin oikein miettiä. Tuohon liittyvästä uutisestahan koko homma lähti: opettajan ulkonäöllä on suuri merkitys oppimistuloksiin. Ehdottomasti otan maanantain opekokouksessa esille kaupungin kauneushoitolakäyntien sponsoroinnin. Työnantaja on yleensä näissä asioissa tosi runsaskätinen ja avoin uudistuksille.

      Poista
  11. Olisin varmasti paras, mutta vittumaisin. Sanoo, mitä ajattelee, suodattamatta. ;)

    Haluan ojentaa sinulle tunnustusplakaatin, käy poimimassa meikäläisen blogitontilta.

    VastaaPoista