torstai 29. syyskuuta 2011

Päiväni teiniparatiisissa

Maailma tarvitsee esikuvia, kuten äidinkielenopettajia. Maailmassa on vain yksinkertaisesti enemmän järkeä, kun pilkut ovat kohdallaan. Soikoon (akt. imperat. prees. y.3.p.) täten (adverbiaali) suomen kielen (kielet erikseen ja pienellä alkukirjaimella) ylistyslaulu (oodi) Kalevalan tahtiin (nelipolvinen trokee) kaikille (indefiniittipronomini, allatiivimuoto) kansoille (intertekstuaalinen viittaus)!

Eikös olekin ihanaa? Muistuiko ja suorastaan tulvahtiko mieleen herttaisia koulumuistoja? Sanaluokkia, yhdyssanasääntöjä, alistuskonjunktioita, lukupäiväkirjoja, lauseenjäsennystä, kansanperinnettä, kirjallisuushistoriaa, suullisia esityksiä, runoja, lauseenvastikkeita, ainekirjoitusta, mediaa, näyttelemistä, argumentointia... Äidinkieli ja kirjallisuus on maailman mahtavin kouluaine. Ja hei, olen vilpittömästi sitä mieltä. Ei tarvitse (akt. ind. prees. y.3.p. kielt.) edes yhtään pinnistellä (verbin nominaalimuoto, 1. inf.).

On itsestään selvää, että te olitte aikoinanne tunnollisia oppilaita ja revitte kokeista kymppejä, mutta kaikkia yleisiä käsityksiä uhmaten väitän, että myös tulevaisuutemme toivot, ne, jotka meitä rollaattorikävelylle vievät ja sairaalassa vaippamme vaihtavat, ovat aika mainiota porukkaa. Nykynuoriso. Teinixit. Kyllä, ihan tosi. No, useimmiten ainakin. Hyvänä päivänä.

Tällainen voisi olla äikänopettajan hyvä päivä. En tiedä, mutta aavistelen. Olen kuullut luotettavasta lähteestä.

Klo 8 - 9: Päivä alkaa aamunavauksella. Rokki soi ja virittelee tunnelmaan. Ysiluokkalaiset ovat kuitenkin vielä väsyneitä, sillä yöllä on pitänyt pelata Runea, katsella televisiosta kaikenlaista tärkeää, hillua muuten vaan tai lukea ruotsin sanakokeisiin, kun aikaisemmin ei ole mitenkään ehtinyt. Käsittelyssä ovat nyt jo muutaman viikon ajan olleet kirjallisuusaikakaudet Suomessa, joten päivä lähtee lempeästi käyntiin  symbolismilla ja Eino Leinolla. On kuulkaa Tuonelan joutsenta, Kristian Meurmanin Idols-vetoa ja vaikka mitä jännää. Lopuksi laulamme (ope laulaa) Lippulaulun. Läksyksi tulee lausua äidille oppikirjasta Nocturne. On tärkeää ilahduttaa läheisiä.

OPETTAJANHUONEESSA KAHVIA JA PULLAA. JA VALKOSIPULIA, JOTA JOKU ON TUONUT LETTIKAUPALLA.

Klo 9 -10: Kasiluokkalaiset odottavat opea oven takana innoissaan, sillä kyseessä on porukka, jonka pojat kisaavat aina siitä, kuka on ensimmäisenä luokassa. Rynnivä läjä meinaa kompastua omaan ruuhkaansa, mutta pystyssä he ovat pysyneet vielä tähän asti joka kerta. Tänään opettelemme verbin moduksia, sillä on tärkeää käyttää esimerkiksi suostuttelussa oikeaa taktiikkaa. Kerron pojille, että elämässä on olennaista miettiä, miten toimia, kun haluaa vaikkapa sumpin pihisemään. "Keitettäiskö kahvit?" on aivan eri asia kuin "Keitä kahvit!" Asia näyttää menevän kaaliin, varsinkin, kun tytöt laittavat pojat koville seurustelun säännöissä. Siirrymme viime kerralla annettujen konditionaalitehtävien (-isi-) tarkistamisen jälkeen käskyttämiseen eli imperatiiviin. Kun eläydyn ja käytän hyvin ankarasti ja kovaan ääneen lausuttuna esimerkkikäskyä "Tule heti alas sieltä hyllyn päältä!", rehtori kävelee oven takana luokkani ohi. Sillä tavalla.

VÄLITUNTIVALVONTA. TEINIT LEIKKIVÄT HAARAHIPPAA JA PIILOSTA.

Klo 10 - 11: Seiskapalleroisten tunti. Kertaamme alakoulun puolelta tuttuja asioita nyt viimeisiä tunteja ennen koetta, ja tänään käsittelyssä ovat partikkelit. Partikkelit ovat siitä maailman mahtavin juttu, että niihin kuuluvat alistus- ja rinnastuskonjunktiot, ja sitä kautta pilkkusäännöt! Jes, nyt ollaan täydellisesti asian ytimessä. (Kuinka moni on muuten huomannut, että sanassa konjunktio on kaksi n-kirjainta? Se ei ole konjuktio, kuten itse lukioikään asti luulin. Onneksi eräs nuori ja fiksu ope korjasi harhaluuloni.) Lapsukaiset työskentelevät ahkerasti antamieni kompatehtävien parissa. Yksi kaatuu tuolilla, mutta se nyt on pientä. Mitäs keikutteli.

RUOKAILU, PUUROPÄIVÄ. PUURON PÄÄLLE SAA MANSIKOITA.

Klo 11- 12: Samanlainen tunti kuin edellinen, joskin porukanvaihdos vaikuttaa aina jonkin verran yleistunnelmaan. Liikuntailtapäivä on vähän sotkenut kuvioita, joten kirimme muita kiinni. Eräs lissuista on aivan kuolettavan rakastunut poikaan, jonka takana istuu, ja nykii tätä jatkuvasti hupusta. Ette muuten arvaakaan, miten paljon opettaja kuulee ja näkee sellaisia asioita, joita oppilaat luulevat tekevänsä salassa: siinä on vaarassa paljastua moni peitelty nenänkaivuu ja lappujen lähettäminen. On kuulkaa mahtavaa olla vallan  huipulla ja päättää, mitä huomaa ja mitä ei.

VÄLITUNTI, LISÄÄ KAHVIA JA PULLAA. VASTAANOTAN PERJANTAIN KOULUKUVAUSLAPPUJA ALLEKIRJOITETTUNA.

Klo 12- 13: Ysien kirjallisuushistoriaa jälleen, ja tämän porukan aiheena Aleksis Kivi. Olen löytänyt netistä loistavan sivuston, jonka avulla selvittelemme Seitsemän veljeksen tapahtumia. Oppilaat katselevat ja kuuntelevat hiljaa, sillä pistän äänen niin lujalle, ettei muutakaan vaihtoehtoa ole. Opetusmetodit pitää käyttää monipuolisesti hyväkseen volumea myöten. No, asia on oikeasti aika mielenkiintoista - etenkin heti, kun nuoret kuulevat Kiven alkoholi- ja mielenterveysongelmista ja sen ajan järkyttävistä hoitomenetelmistä (tai niiden puutteesta). Pikkukapinallisten joukko imee hiljakseen itseensä naapurin Venlaa ja ihmettelee silmät pyöreinä Turkan räkäversiota lukemaanopettelusta. Ehdimme keskustella myös häpeärangaistuksista.

VÄLITUNTI.

Klo 13 - 14: Taas seiskoja, jo kolmatta kertaa tänään. Ryhmä on muita edellä, joten hellin oppilaita ja kaivan näytelmävaatteet esille. He pukeutuvat roolivaatteisiin hihitellen, ja kuten arvata saattaa, pojilla on pian hameet yllä ja rintojen kohta vaatemyttyjä täynnä. Osa pyytää lupaa ottaa kännykällä kuvia. Luokalla on hauskaa. Oppilaat tekevät pieniä näytelmiä, joissa pitää olla verbistä syödä  mahdollisimman monta kuvaavaa synonyymiä. Nauramme puputtamiselle, ahmimiselle, haukkomiselle ja mässyttämiselle, ja tunnelma on vapautunut ja iloinen. Laitan tunnin päätteeksi reissuvihkoon hymynaamat merkiksi kivasti menneestä tunnista. Se oli siinä.

HEIPPO DEI JA KOTIIN.

Facebookissa odottaa kaveripyyntö oppilaalta. No hei kamoon, jotain rajaa.

* * *
Jälkikirjoitus: On niitä muunlaisiakin päiviä. On, on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti