tiistai 18. syyskuuta 2012

Kirje itselleni

Sijaistin tässä taannoin yhden tunnin opoa, joten voin kehuskella osaavani senkin homman. Tunnin aihe liippasi ilahduttavan läheltä omaa alaani, sillä oppilaiden tuli kirjoittaa kirje itselleen kahden ja puolen vuoden päähän eli yhdeksännen luokan keväällä avattavaksi. Teinejä ohjeistettiin pohtimaan kirjeessä omia hyviä ja huonoja puolia, kertomaan harrastuksistaan ja kiinnostuksen kohteista sekä paljastamaan tämänhetkisen elämän tärkeitä asioita, ehkä salaisuuksia ja toiveitakin. Tunnin loputtua tuotokset teipattiin/niitattiin/hitsattiin kiinni ja annettiin opolle säilytettäväksi määräpäivään asti.

"Mikä riemu kirjeiden lukemisesta myöhemmin syntyykään", markkinoin asiaa luokan edessä hilluen ja käsillä innokkaasti vatkaten. "Apua, olinko seiskalla vielä noin lapsellinen? Eeeeiiiiii.... Miten ihmeessä tykkäsin muka Pertti-Johanneksesta, hei kamoon!? Lupasin saada kokeista hyviä numeroita ja olla ahkera, hei kamoon x miljoona!!! Vähän noobia." Oppilaat katselivat epäuskoisina toisiaan ja alkoivat hämmentyneinä hommiin. Heidän oponsa on ehkä hieman rauhallisempaa sorttia, täytyy myöntää, ja hyvä niin.

En voinut olla kynien tulta suihkiessa muistelematta sitä, kun kirjoitin itse yläasteella samantyyppisen kirjeen. Salaisuuksia minä tunnollisena oppilaana kirjoitin, ihastumisia, lupauksia ja kuvitelmia tulevista vuosista.

En saanut ponia, minusta ei tullut lääkäriä enkä muuttunut laihaksi.

Sain kirjeestä kuitenkin varmasti kympin, vaikkei ope sitä lukenutkaan. Vaikka mistäpä voin olla varma? Kyllä oppilaanohjaajien koulutuksessa saattaa ihan hyvin olla valinnainen kurssi, jonka aikana pienissä työpajoissa harjoitellaan höyryttämään kirjeet auki, irrottamaan teipit ja repimään sinetit rikki huomaamattomasti. Näkymättömän musteenkin saa silitysraudalla näkyviin, ja jos joku on laittanut hiuksen kirjeen väliin ja se tipahtaa, niin ei muuta kuin uusi tilalle, konstit ovat monet. Että kova on luottamus oppilailla, tietäisivätpä vain opettajista totuuden. Opolla on varmasti monta hauskaa hetkeä, kun hän lukee lapsosten paljastuksia itselle tai jälkikasvulle iltasaduksi ja pistää välillä suden mörinää väliin.

Ovela ja ajantasalla oleva oppilas olisikin kirjoittanut yllä olevien faktojen valossa tämänsuuntaisen kirjelmän:

Hei!

Olipa ihana opontunti tänään! Minä suorastaan rakastan opettajaamme, joka on mielettömän innostava ja ammattitaitoinen. Taidan ryhtyä isona oppilaanohjaajaksi, sillä hän on esikuvani.

Läksyjä teen säännöllisesti joka päivä heti koulun jälkeen, ja tärkeimmät asiat kertaan vielä ennen nukkumaanmenoa. Tykkään uusien asioiden oppimisesta aivan mahdottoman paljon, ja tiedonjanoni on ehtymätön. Olenkin pitänyt useasta opon tunnilla käsitellystä aiheesta kotona esitelmän, ja tulevilla sukujuhlilla kerron kaikille halukkaille pystyttämässäni kojussa yläkoulun ihanista opettajista. Myös äidinkielenopettajani on nimittäin aivan erityisen pätevä ja ihastuttava, kuin raikas tuulahdus tai auringonpaiste konsanaan. Melkein jo rallattelin tänäänkin hänet nähdessäni itse kehittelemääni kielioppilaulua!

Mutta eipä tässä muuta! Ei oppi ojaan kaada ja Carpe diem.

Terveisin
Minä itse

Ps. Teen iltaisin hyväntekeväisyyttä vanhustentalolla.

1 kommentti:

  1. Hih, jostain syystä tämä kolahtaa erityisesti. Ehkä siksi, että olen omat opon tuntini opiskellut hieman rimaa alittaen.... ;-)

    VastaaPoista