sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Ale, ale!

Alennusmyynnit ovat maailman paras keksintö. Katsokaa vaikka!

- Kun lähtee koko päiväksi shoppailemaan, pääsee pois kotoa ja joku muu tekee itselle ruuan. On nimittäin tosi tärkeää syödä välillä jossain kivassa ravintolassa, ettei ala pyörryttää ja jaksaa kantaa muovikasseja. Lepotauon aikana voi myös ilahtua kaikesta jo löytämästään. Mikä riemu tulvahtaakaan sydämeen, kun levittelee auki pussien sisältöjä ja ihmettelee, että ai niin ja tämäkin! Melkein jo unohdin! Sellaista lapsen iloa kuulkaa enää kovin monesta asiasta saa.

- Säästää ihan hulluna rahaa. Jos jäisi kotiin, ei säästäisi yhtään ja harmittaisi vain, miten paljon kalliimmalla kaikkea pitää tavallisina aikoina ostaa. Kun lähtee ale-shoppailemaan, löytää vaikka mitä ostettavaa ja voi tulla kotiin tyytyväisenä, kun on säästänyt jotain 1478 euroa.

- Alesta saa motivaatiota. Kun rekissä on jäljellä vain mekko kokoa 32, voi siihen ihan hyvin laihduttaa ja sujahtaa sitten toukokuisissa hääjuhlissa. Nahkakengät myös tiettävästi venyvät ja jostain rumemmasta väristä oppii kyllä tykkäämään.

- Alennusmyynnissä tulee melkein huomaamatta häärättyä sen verran tehokkaasti, että kaloreita palaa muutaman jumpan verran. (Jos joku sellaisia laskee.) Miksi jumppasaleissa ei pidetä yhtään järkevää välipäiväjumppaa, jossa olisi kunnon houkuttimet? Kallis laukku tai mekko vain katosta roikkumaan ja 70 %:n alennuksella sille, joka on kiivennyt köyttä pitkin ensimmäisenä perille. Tai jotenkin niin, että mitä lujempaa juoksee, kipuaa tai punnertaa, sen mukaan määräytyvät alennusprosentit. Vinkiksi vain jumpanvetäjille, olkaa hyvä.

- Alennusmyyntishoppailu on oikeastaan hyvä teko ja lähimmäisen auttamista. Vaikka niin kuin kauppiaan. Sitä voi jokainen miettiä keskenään nyt kotona, paljonko on ollut auttamishalukkuutta ja miten kovasti on jakanut hyvää mieltä ympärilleen. No, tunnetko piston?

- Alennusmyyntiostoksilla voi osoittaa ennakointitaitonsa. Samanlaisia tummansinisiä ne lasten toppahaalarit ovat ensi vuonnakin ja kyllä se tyyppi luistelee tai hiihtää ainakin muutaman vuoden kuluttua tämän kokoisilla suksilla. Niin. Jos puoleen hintaan saa, niin osta pois vaan! Jos suksien väri ei jälkikasvua miellytä, voi aina värittää tussilla päälle tai liimata pari Pokemon-tarraa kylkeen.

- Ale-shoppailu ei ole tyhmän puuhaa. Viisas hoitaa esityöt valmiiksi ja on hintatietoinen: vain silloin täydellinen iskuvalmius on taattu. Ei ole mitään syytä rynnätä heti ensimmäisen alerekin perään, vaan on tiedettävä, mitä naapurikauppa tai maailmanlaajuinen internet siihen sanovat. Kun on kunnon perustelut, mieskin uskoo. Muista kertoa tämä myös silloin, kun lähdet helmikuussa shoppailuturneelle. Että ihan niin kuin vain tutkimusmielessä ensi kesää tai joulukuuta varten.

Kyllä alennusmyynneistä vaan tuleekin hyvä mieli! Melkein, kuin ilmaiseksi saisi.

5 kommenttia:

  1. Tää kyllä vahvistaa mun teoriaa niistä avaruusmölleistä ja ihmiskokeista...

    VastaaPoista
  2. Minusta kiva juttu Aleissa on myos se etta tulee ostettua muun varisia vaatteita kuin tavallisesti ostaisi.

    VastaaPoista
  3. -a se vain on edelleen möllien vallassa. Vapaudu jo! :D

    Anumorchy: Juuri tuota yritin rumanvärinen-kohdassa selittää. Että ei se vihreä nyt olekaan niin paha tai että violettihan suorastaan pukee minua! Sinapinkeltaiseen pitää ehkä totutella hetki, ja mintunvihreä vaatii enemmän meikkiä. Kyllä niitä vääränvärisiä vaatteita voi ainakin kerran pitää! :D

    VastaaPoista
  4. Melkein ostin punaista, mutta tulin järkiini ja ostin (sen kymmenennen) pikkumustan. Mun säästöbudjetti on levinnyt jo aivan käsiin ja vasta tammikuun toinen!

    VastaaPoista
  5. No niin. Mulla ei ole kuin yksi pikkumusta (joka on pieni). Pöh.

    VastaaPoista