Tapoin minäkin kesäkissan kylmenevään syksyyn. Sinne jätin, kuoliaaksi palellutin, ja jos totta puhutaan, pidin itseäni nerona.
Happy endingejä on puuttunut viimeisen kahden viikon aikana myös yläkouluikäisten kirjoitelmista, joita olen korjannut yöt ja päivät. Koska tehtävänanto oli tällä kertaa hyvin (eli liian) laaja ja kädet vapaat kirjoittamaan paikalliseen kirjoituskilpailuun lähes mitä tahansa, lähes mitä tahansa myös tuli. Vaikka ohjeistin nuoret hakemaan inspiraatiota omasta tai lähipiirin elämästä, niin pitkin New Yorkin viemäreitä sitä taas ryömittiin ja eksyttiin huumekaduille Lontoon sumussa. Vain yhdessä kirjoitelmassa poliisi ampui päähenkilöä päähän paikallisessa pankissa.
Dramatiikan kaipuu oli siis valtavaa: suurimmassa osassa tekstejä sairastuttiin syöpään, jopa monesti yhden sivun aikana. Kirjoitelmissa saatiin myös lottovoittoja ja jäätiin rekan alle (tämä oli tosi suosittua), oltiin lento-onnettomuuksissa, noustiin 8 kilometriä syvästä merestä tuasta nuav vaan uimalla pintaan (mitä ennen avattiin pohjassa lentokoneen ovi), halvaannuttiin, ryöstettiin pankki, karattiin vankilasta (Luojalle kiitos viemäriverkostosta), ajeltiin mopolla (kestosuosikki), selvittiin alkoholismista (ensin ryyppäsivät vanhemmat, sitten sijaisvanhemmat, sitten sorruttiin itse), lukuisista lastenkodeista ja poikaystävän pahoinpitelyistä.
Verta ei onneksi aina vuodatettu, vaan seinälle olikin räjähtänyt tomaattikeittopurkki. Se tosin jäi tarinassa vähän avoimeksi, miksi vanha työkaveri oli vahingossa kaapannut päähenkilön tämän ulkomaanmatkalla ja miksi tomaattikeittopurkki oli roiskunut pitkin tienoota. Ehkä kaappaajalle oli nälkä ja mikro oli ollut liian tehokas. Kuka tietää. Eikä kaikki meille kuulu.
Miten yksi hylätty kesäkissa tuntuukin nyt hyvin säälittävältä. Olisi pitänyt laittaa se käyttämään huumeita, karkaamaan Dubaihin, raapimaan parantolan ovea. Olisi pitänyt kidnapata sen poikaset kadulle kerjäläisen syliin säälipisteitä keräämään, ajaa täysperävaunulla päälle. Olin niin amatööri.
Syytän kaikesta Kössi Kengurua. Jos varttuu niin hitaitten lastenohjelmien parissa, että ehtii viiden minuutin ohjelman aikana henkisesti virkata vaikka sukat, ei ole ihme, että FBI-takaa-ajoja ei ainekirjoituksissa nähty. Ei silloin ollut keksitty vielä syöpääkään, kuolema vain tuli ja sillä selvä, joten nykyaikana ollennainen juonenkäänne oli poissuljettu. Lottovoitto puolestaan oli jo se, että syntyi Suomeen, ja Kanarialle lensivät vain rikkaat. Kirjoita siinä nyt sitten lentoturmasta, kun ei ole koskaan nähnyt lentokonettakaan kuin kuvasta. Nykyään lapset ramppaavat ulkomailla harva se loma ja vinkuvat vapaata myös muina aikoina. Pysyisivät kotona ja lukisivat läksyjä, sanon minä.
Kössi Kengurua vähän kaikille, sitä nykylapset tarvitsevat. Loppuvat ne juonenkäänteet.
Avaruusasiat auringonpimennyksineen, superkuineen, vuorovesineen ja ihmissusineen ovat yksinkertaiselle ja pieniaivoiselle ihmiselle vähän liikaa. Kuulin vuosia sitten opettajille tehdystä ympäristö- ja luonnontieteen opetukseen liittyvästä tutkimuksesta (lähde: kaupallinen radiokanava, jota kuuntelin Osuuspankin pihassa), jonka lopputulos oli jokseenkin sellainen, että yllättävän suuri osa alakoulun opettajista ei hahmota tai hallitse planeettojen kiertoon liittyviä asioita läheskään niin hyvin, kuin olisi syytä olettaa.
En yhtään ihmettele. On ihan tarpeeksi järkyttävää, että Pluto on hylätty planeettaluettelosta.
Se, että pyörimme tälläkin hetkellä sekä Auringon että akselimme ympäri, pistää jo käsityskyvyn kummasti sekaisin. Tai se, että lentokoneella toiseen suuntaan maapalloa kiertäessä voittaa lentoajassa. Ja mistä alkaa avaruus, sekin vielä!
Tänään en todellakaan pysty ymmärtämään sitä, että lähes täydellisen auringonpimennyksen vuoksi tavalliset aurinkolasit eivät riitä peittämään valon kirkkautta, ja tuosta noin vaan voi jopa sokeutua. Pilvisestä säästäkin ollaan huolissaan, ja onhan se toki kurjaa, jos pilvet peittävät pimeyden ja pimeä ei näy.
Mitä ihmettä? Pimennys tarkoittaa sitä, että pimenee. Tulee pimeää. Ei näe, haparoi vain kulkiessaan ja pitää sytyttää kynttilä. Auringonpimennyksessä Aurinko siis peittyy. Peittyy! Kuu rynttää väliin ja eteen, ei siis paista edes risukasaan - ja niin on muka kirkasta, että sokeudut, ihminen! Älä mene välitunnille! Älä ole utelias! Älä nokea aurinkolasejasi kuten Muumit! Muumeja ei ollut olemassa, eikä heillä siten voinut edes olla aurinkolaseja! Muumeilla ei ole vaatteita eikä pyllynreikää! Sen tietää sokeakin!
Kyllä pistää miettimään, onko mustassa aukossakin kirkasta.
Kun minä olin nuori, kaikki oli paljon rehellisempää: ei ollut kännyköitä, eikä kukaan välttämättä vastannut puhelimeen. Mikroaaltouuni oli ihme. Partiota veti viikottain itsekin lapsi. Televisiokanavia oli kaksi, sitten tuli kolmas ja kaukosäädin. Koulussa oli jopa ulkovessoja ja ruokana saattoi olla silakkalaatikkoa tai maksakastiketta. Lapset pelasivat jalkapalloa ja tappelivat, jättivät läksyjä tekemättä ja hankkivat täitä päähänsä, jossa oli toppalakki. Koska ruutuvihkon käyttöä reissuvihkona ei ollut vielä keksittykään - eikä kukaan edelleenkään välttämättä vastannut puhelimeen - vanhemmat eivät esimerkiksi tienneet, oliko lapsella ollut tunnilla purkka suussa. Olen varma, ettei opettaja raportoinut kotiin sitäkään, kun käsityötunnilla suustani pääsi perkeles ja jouduin ulos luokasta oven taakse häpeämään. Häpeä tehosi ja riitti.
Nykyajan koululaisia moititaan toistuvasti kurittomiksi ja levottomiksi ja syitä muuttuneisiin lapsiin etsitään milloin peleistä, milloin vanhempien kiireestä, perheen yhteisten ruokailujen tai opettajien kurittamisoikeuden puutteesta ja tietenkin Internetistä. Asiat ovat huonommin kuin ennen, se on varmaa, sillä mikään kultaisista nuoruuksista ja vanhoista hyvistä ajoista ei palaa koskaan.
Otetaanpa pari askelta taaksepäin. Peruutetaan. Mitä, jos Wilma olisi keksitty jo silloin, kun itse oli nuori? Oltiinko silloin kurittomampia tai kujeettomampia kuin nykyään?
Ala-aste:
Tänään kävi ilmi, että luokan pojat olivat eilen sopineet menevänsä koulun jälkeen läheiselle paperipaalaamolle tappelemaan. Syytä he eivät osanneet sanoa, oli vain tehnyt mieli tapella. Tästä syystä Hannu "on saanut turpaansa". Timo ei voi tulla mopolla kouluun. Luokka karkasi tänään välitunnilla tien ja pensasaidan poikki läheisen omakotitalon pihaan, jossa sijaisopettajana toiminut Tuija otti aurinkoa. Nuhtelin oppilaita omatoimisesta retkestä, ja keskustelimme liikenteen vaaroista sekä välituntialueesta. Oppilaat myöhästyivät seuraavalta tunnilta. Virren sanat opeteltu hyvin ulkoa! Jonna oli piiloutunut ystävänsä kanssa välitunniksi urkuharmonin taakse. Se ei ole välituntialuetta, vaan välitunnit vietetään ulkona. Jarkko soitti piloillaan välituntikelloja kolme minuuttia liian myöhään. Anne oksensi lautaselleen. Kaikkea pitää opetella syömään! Elinan korvaan tussilla piirretyt viivat ovat merkkinä tekemättömistä englannin läksyistä. Hän ei myöskään suostunut laulamaan yksin Good Morning -laulua, vaan seisoi rangaistuksena mieluummin päällään. Luokan pojat tekivät vesivärikuppeihin juomasekoitusta, johon myös sylkivät. Litkun he juottivat vedonlyönnin jälkeen toisen luokan oppilaalle, jolla tuli maha kipeäksi. Teijalla on opettajan varasukkahousut jalassa, sillä hän pissasi omiinsa. Ulkorakennuksessa sijaitsevaan vessaan on kiirehdittävä aikaisemmin.
Jukka pilasi luokan laulukokeen nauraa röhöttämällä omalle esitykselleen ja sai siten koko luokan villiintymään. Vain harva sai laulettua edessä tirskumatta. Nokkahuilutesti huomenna, toivottavasti poika vakavoituu sitä ennen. Mika nimitteli Kallea toistuvasti kevaksi. Laitoin hänet nurkkaan seisomaan.
Yläaste:
Tero jää ensi keskiviikkona jälki-istuntoon, kun jätti sijaisen pöydälle "Hullun paperit". (Opettajaa väitetään niissä mielisairaaksi, mikä on huonoa pilaa.) Keskustelimme asiasta Teron kanssa, mutta hän ei oikein ymmärtänyt tekonsa vakavuutta. Jannen tuntikäyttäytyminen on huolestuttavaa: hän veti pätkän ompelulankaa nenäänsä ja sitten langan suun kautta ulos. Tuomas asettui tänään johtajan rooliin ja kyseenalaisti uhmakkaasti opettajan auktoriteetin ehdottamalla äänestystä siitä, kuka kannattaa häntä ja kuka opettajaa pomoksi. Johannalla oli taas hiihtotunnilla hammaslääkäri. Toni kaiversi pulpetinkanteen kuvan miehisestä elimestä. Hän joutuu hiomaan pulpetinkannen talonmiehen kanssa koulun jälkeen. Koko poikajoukko ja yksi tytöistä olivat rehtorin puhuttelussa aiheesta opettajan kiusaaminen. Kaisa ei suostunut tulemaan käsityötunnilla kangasvarastosta luokan puolelle, vaan kuunteli varastossa uhmakkaasti musiikkia korvalappustrereoistaan. Jukan vuoksi piti kouluun tänään kutsua poliisit. Soittelen tänään illalla ja juttelen asiasta. Mopolla ajelua pitkin päivää. Koulupäivän aikana ei lähdetä kylille eikä ajella mopolla! Jälki-istunto tupakoimisesta 2 h. Männikkö tai lukion nurkka eivät ole välituntialuetta, eikä vessassa pidetä ovia muilta kiinni.
Lukio:
Markku sanoi opettajalle kielistudiossa, että "saatanan akka". Opettaja oli epäillyt häntä tehtävien kopioimisesta. Luokka karkasi lupaa kysymättä äidinkielenopettajansa vauvaa katsomaan. Olisi hyvä keskustella asiasta ensin tunnin opettajan kanssa. Petrin peukalo juuttui tunnilla tuolin päästä avoimeen tukiputkeen kiinni. Petri voisi keskittyä jatkossa enemmän tuntityöskentelyyn. Petrillä oli muovinen kelkkalelu mukana, ja hän leikki kesken ruotsin oppitunnin, että kelkka laskee piirtoheittimen ylös nostettua läppää pitkin alas. Ei sopivaa käytöstä lukiolaiselle. Petrin keskittyminen herpaantuu usein hauskanpitoon. Petri syö keittäjien mielestä liikaa. Koulussa on monissa ruoissa määräpalat myös lukiolaisille. Antero ja Sakari virittivät fysiikan tunnilla kahden pulpetin väliin läpinäkyvää teippiä ja asettivat sen päälle kynän "leijumaan". Tunnila on muutakin tekemistä kuin temppuilla ja pelleillä. Luokka ilkkuu opettajaa hänen ollessaan taululla ja selin heihin. Oppilaat kiistävät asian, mutta opettaja tietää kyllä. Tätä on jatkunut jo pidempään. Oppilaat ilmoittivat lähtevänsä koulupäivän aikana ilman koulun lupaa risteilylle. Pidimme heille puhuttelun, mikä ei tuottanut tulosta. Keskustelkaahan kotona asiasta. Kenenkään autoa ei voi eikä saa kääntää parkkipaikalla väärinpäin koulupäivän aikana.
Voi vanhoja hyviä aikoja! Miten hienosti silloin menikään.
Tämän matkakertomuksen lukemisessa on kaksi vaihtoehtoa: voi lukea joko tiivistelmän tai koko tarinan. Ihan saa itse päättää, niin kuin myös senkin, että jättää lukematta kokonaan. Oikeastaan vaihtoehtoja on siis kolme, joka on monelle keskenkasvuiselle ja isommallekin aivan liikaa.
Tiivistelmä tulee tässä: Olipa vaan mahtava reissu! The End.
Pidempi versio tärkeine yksityiskohtineen eli esimerkiksi eväineen alkaa heti perään. Osa kuvista on omiani, osan olen ottanut kylmästi kuvahaulla netistä sen kummemmin lähteitä merkitsemättä.
Lento Hki - Miami 19.2.2015
- Finnairin suora lento Miamiin kesti 10 h 40 min, mutta mikäs siinä oli istuskella mitään sen kummempaa tekemättä, ei tullut edes hiki. Lentoemot laukkaavat tarjoamassa ruokaa ja juomaa ja on vilttiä ja tyynyä tarjolla pyytämättä.
- Katsoin suomalaisen elokuvan Isänmaallinen mies (hiihtoa ja dogingia käsittelevä elokuva, kun kerran hiihtolomalla oltiin) ja kohdemaan Gone Girlin (suom. Kiltti tyttö, jota en suurmenestyksestä huolimatta saanut kirjana luettua loppuun asti). Leffojen jälkeen aloitin kirjan Tähtiin kirjoitettu virhe, joka sattui sitten tulemaan toisena iltana televisiosta.
- Ruokana oli joko liha-makaronilaatikkoa tai kanaa ja riisiä. Söin jälkimmäistä sekä join lomanaloittajaiskuohuviinin ja kuusi vettä. Toista ruokaa en muista yhtään, eli siinä oli ainakin vaaleaa sämpylää.
- Lentosukat tuntuivat inhottavilta tiukkojen farkkujen alla ja olivat väärän väriset sekä asuun että kenkiin nähden. Muuten näytin tosi hyvältä, vaikka hoksasinkin, että puuteri ja huulikiilto matkustivat ruumassa.
- Pelasin Haluatko miljonääriksi -peliä, johon paineita toivat englannin kieliset sanonnat ja se, että tiesin muutaman takanani istuvan seuraavan etenemistäni. Onneksi olen tosi hyvä sekä englannissa että arvaamisessa. En todellakaan käyttänyt mitään oljenkorsia, vaan paukuttelin vastauksia menemään. Siitä, että olen soittanut klarinettia, oli tiukassa paikassa hyötyä.
- Kävin kolme kertaa vessassa. Jostain syystä toisella puolella käytävää oli aina jono, mutta meidän puoleltamme sai kävellä suoraan sisään.
- Niin vain pääsimme perille ja taksiin kohti Miami Beachin hotellia. Muistimme antaa taksikuskille tippiä, emmekä olleet netissä halveksuttuja suomalaisia moukkia. Vaikka olimme lähteneet kymmeneltä aamulla, perillä kello oli vasta kaksi. Olimme matkustaneet menneisyyteen. Koti-Suomen ystävät hiihtolomailivat tulevaisuudessa. On se kummallinen tämä maailma.
Miami South Beach torstai 19.2. - maanantai 23.2.2015
- Odotettavissa oli kylmähköä säätä pariksi ensimmäiseksi päiväksi, ja niin kävikin. Kylmähkö tarkoitti oikeasti kylmähköä, sillä illalla mittari laski kymmeneen asteeseen. Plussalla toki mentiin, joten ilman toppavaatteita pärjäsi.
- Altaalla ja rannalla vietimme vain yhden päivän, sillä ystäväni sanoin: "Kuka menee Amerikkaan ja käy siellä vain makaamaan?" Aurinkoakin siis näkyi ihan mukavasti viileän alun jälkeen.
- Miami Beach on pitkä ja kaunis. Meri on kutsuvan turkoosi. Tunnusmerkilliset uimavalvojan kopit ovat mitä moninaisimman väriset, lähinnä pastelli- tai kirkassävyiset. Ajattelimme, että rakennamme mökille uimavalvojankopin ja ilmoitamme itsemme Kymppiuutisten loppukevennykseen. Kyllä siinä olisi ohi veneilevillä päivittelemistä!
- Aika harva asia voittaa auringon lämpöä silloin, kun Suomessa on talvi ja lunta kilometri.
- Rannalla ja rantaa myötäilevällä kävelytiellä kuntoiltiin ahkerasti lenkkeillen, rullaluistellen ja pyöräillen. (Huom. passiivimuoto.) Vain oikeat pyöräilijät olivat asettaneet satulansa järkevälle korkeudelle: miten kummassa amerikkalaiset ovat niin tyhmiä, että he polkevat tosi matalalta, jolloin homma on paljon raskaampaa ja näyttääkin typerältä. Teki mieli näyttää mallia, että näin sitä poijat ajetaan.
- Rannalla olivat myös suuret jokavuotiset Wine and food -festivaalit, joihin katsoin etukäteen erilaisia lippuja, mutta a) ne olivat todella kalliita, yleensä noin 200 dollaria/hlö ja b) alueelle ei ollut lapsilla pääsyä alkoholitarjonnan vuoksi. Harmillista.
- Ensimmäisten neljän päivän idea oli siis ottaa rennosti. Uida, tutkiskella, kävellä ja pistäytyä, missä mieli tekee.
Hengenpelastuskoppibongailemassa
Wine and food Festival
- Kävelimme neljän päivän aikana ympäriinsä kilometritolkulla. Kävimme satamassa, kävimme lukuisissa turistikaupoissa etsimässä tietynlaisia lasten aurinkolaseja, jotka sitten noin sadannesta löytyivätkin. (Mitään muuta emme löytäneet, paitsi minulle ruokakaupasta lippiksen. Se oli siellä 7 dollaria halvempi kuin turistikaupassa. Hyvä, minä! Ainoa miinus on se, etten yleensä koskaan pidä lippistä.)
- Ocean Drive, jolla hotellimme sijaitsi, on tunnettu pastellinvärisistä Art Deco -julkisivuistaan ja rakennusten eteen parkkeeratuista vanhoista autoistaan. Näky oli upea!
- Art Deco -keskuksesta ostimme tuliaisiksi taulun, jonka kaveriksi tulen hankkimaan vielä flamingotyynyn. Muu rekvisiittakin on mietittynä, ja uskokaa huviksenne, että kuvittelen tietäväni, mitä teen.
- Ruokakaupassa oli todella kallista. Maksaisitteko itse jogurttipurkista melkein kahta euroa tai meetvurstisiivusta 60 senttiä? Koska kovinkaan moneen South Beachin hotelliin ei kuulu aamupalaa (kuin kalliista erillismaksusta), keitimme huoneistossamme kahvit ja paahtelimme leivät itse.
- Hotellimme The Savoy Ocean Drivella oli valikoitunut Tripadvisor-sivuston perusteella ja olimme hyvin tyytyväisiä niin sijaintiin kuin siihenkin, että paikassa oli lämmitetty uima-allasalue ja käynti merenrannalle. Allashenkilökunta hoiti juomatilaukset ja sehän oli ameriikkaa. Plussana hotellissa oli myös se, että kerrankin sängyt olivat oikeasti laadukkaat ja hyvät, samoin kuin tyynyt.
Hotellimme The Savoyn vaatimaton julkisivu. Tällaisilta näytti suurin osa hotelleista: pieniltä ja kapeilta.
Ilmakuvasta näkyy meren läheisyys.
Makuuhuoneen lisäksi huoneistossa oli kylpyhuone, keittiö ja olohuone + ruokailutila ja kaksi parveketta.
Olohuoneessa makuupaikkana oli levitettävä sohva.
- Lincoln Roadin kävelykatualue, Miami Beachin suosittu kauppa- ja kohtaamispaikka, oli mukava seurustelukatu, jossa vietimme monta tuntia kaupoissa pistäytyen, jäätelöä maistellen ja drinkeillä. Happy Hour toimi oikein hyvin keskellä päivää.
Karkkikauppa, josta ostettuja hervottomia tikkareita syötiin vielä kotonakin. Minua harmittaa,
että jätin pekonisuklaan ostamatta. Kaikkea pitäisi kokeilla!
- Autokanta oli hieman toisenlaista kuin Suomessa. Toinen toistaan upeampia urheiluautoja näkyi ihan jatkuvasti. Tässä yksi erikoisimmista:
- Yleinen harhaluulo siitä, että Amerikassa on hampurilaispikaravintoloja joka kulmassa, karisi nopeasti. Tällä alueella vastaan tuli tasan yksi McDonalds ja taksin ikkunasta bongaten Burger King. Kantakaupungin tilanteesta en tiedä, sillä siellä kävimme ainoastaan illalla satama-alueella ihastelemassa valoja, Karibialle lähteviä laivoja (olivat jo lähteneet) ja ruokailemassa. Ostimme myös Hard Rock Cafesta shottilasin, sillä meillä on jäänyt tapa hankkia joka kaupungista yksi, jos siellä Hard Rock Cafe sijaitsee. Kokoelmassa on jo melko monta lasia. Äkkiseltään tulee mieleen, että Helsinki puuttuu.
- Yhtenä iltana söimme italialaisessa ravintolassa, toisena nopeasti lähikulman tupaten täyteen ahdetussa TGI Fridaysissa, jossa alkujuomaksi tilaamani kuohuviini tuotiin pöytään piccolo-pullossa. Ei siinä mitään. Kun katsoin vähän hämmentyneenä pulloa, tarjoilija tiedusteli, tahtoisinko kenties lasin. No, helpompihan siitä olisi juoda kuin pullonsuusta, se on selvää. Niinpä lähti tyttönen siitä ja palasi pian takaisin tavallisen juomalasin kanssa. Sillä mentiin. Broilerisalaattini kana kuorrutteineen oli niin kovaa, ettei sitä oikein saanut syötyä, mutta ei masennuta, aina ei voi onnistua! Seuraavana iltana paistelimme jokaisen lähimarketista valitsemat ruuat omassa keittiössämme, sillä olimme rättiväsyneitä, ja neljännen illan ruoasta minulla ei ole enää mitään hajua.
Miami by night
Roadtrip Miamista Orlandoon Orlando maanantai 23. - perjantai 27.2.2015
- Maanantaiaamuna ajelimme matkatavaroinemme taksilla autonvuokraamoon, josta olimme valikoineet kulkupeliksi keskikokoisen (mukana yksi iso ja kolme keskikokoista matkalaukkua) ja keskihintaisen ajopelin mallia "Chevrolet tai vastaava". Saimme vastaavan. Saimme allemme niin pienitehoisen Nissanin, että moottoritiellä ei tiennyt, pitääkö itkeä vai nauraa - ja yksi matkalaukuistakin jouduttiin sijoittamaan takapenkkimatkustajien väliin. Mutta ei kun navigaattoriin koordinaatit ja maantielle!
- Jos navigaattoria ei olisi ollut ja olisin joutunut kartanlukijaksi, minut olisi varmasti jo tapettu tai jos ei, ajelisimme jossain vieläkin.
- Liikenne Miamin-päädyssä oli hektistä ja ruuhkaista, eteneminen aaltoilevaa: toisena hetkenä kiihdytettiin, seuraavana madeltiin. Ja sama uusiksi. Tunnin matkanteon jälkeen touhu rauhoittui normaalimmaksi.
- Kaistoja moottoritiellä oli yhteen suuntaan viisi - kuusi, hieman pienemmällä tiellä kolme. Tietyllä kaistalla ajelivat rekat, tietyllä sellaiset, joilla oli mukana matkustajia. Se, mitä nopeutta päästeli, oli vain periaatteessa olennaista: vaikka vasemmalla kuuluisi ajaa nopeimpien ja oikealla hitaimpien (esim. rekat), opimme nopeasti, että kuskit puikkelehtivat kaikilla kuudella kaistalla mennen tullen miten sattuu.
- Nopeusrajoitukset olivat hieman alhaisemmat kuin Suomessa, mutta niitä ei kyllä juuri kukaan noudattanut, vaan lujempaa ajeltiin. Menimme imussa sen mitä pölynimurillamme pääsimme.
- Yhdysvalloissa on hyvin järkevä huoltoasema- ja tankkausjärjestelmä: säännöllisin väliajoin tien varrella on iso kyltti, joka ilmoittaa pienestä pitstop-mahdollisuudesta joko ruokailemaan, tankkaamaan tai molempia. Firmojen logot on painettu kylttiin, joten sekin on tiedossa, millaista bensiiniä tai murkinaa on luvassa. Vaihtoehtoja on tarjolla kyllin usein, ja moottoritieltä erkaneminen ja sinne takaisin pääseminen on tehty erittäin sujuvaksi ja helpoksi. Tästä systeemistä olimme vaikuttuneita.
- Kun piti vessatauon ja luuli tulleensa ns. huoltoaseman pihaan vessareissulle, väkeä oli sisällä kuin pipoa. Ainakin tuhat tuosta noin vaan.
- Maisemat noin nelituntisen matkan aikana vaihtelivat palmuista rämeiseen suohon. Ihmettelimme sitä, miten paljon Yhdysvalloissa on tilaa - ihan niin kuin Suomessakin. Mietimme, pitäisikö perustaa Floridaan oma sitrushedelmätila tai alligaattorifarmi. Kauhistelimme myös sitä, miten paljon kesätyöntekijöitä sitruunoja ja mandariineja poimimaan plantaaseille tarvitsee.
- Paikannimet olivat hauskoja: Kissimmeehen pitäisi mennä pusuttelemaan, ja olisi varmasti keskimääräistä hupaisempaa uida Okeechobee-järvessä.
- Fakta: Orlandossa asuu alle 240 000 asukasta. Turisteja alueella käy vuosittain 59 miljoonaa.
Tällaista liikenne oli onneksi vain Miamin lähistöllä.
Kennedy Space Center maanantai 23.2.2015
- Saavuimme NASA:n avaruuskeskukseen yhdeltä päivällä. Maanantai ei ollut ruuhkaisin vierailijapäivä, mikä oli meille luonnollisesti ainoastaan hyvä asia.
- Liput olimme hankkineet etukäteen Kennedy Space Centerin omilta nettisivuilta, mikä on sekin aina yhden jonotuksen verran voittoa kotiin.
- Ihmettelimme ensin ulkona rakettikopioita ja pieniä raketin kärkiä, joihin miehistö ahtautuu.
Ensimmäinen näkymä porttien sisäpuolella
- Jäätelöiden jälkeen kiirehdimme bussijonoon, joka olikin onneksemme maltillinen ja pääsimme melko nopeasti peruslippuun (aikuiset 50 dollaria, lapset 40) kuuluvalle kiertueelle. Kuski oli samalla opas, ja meille siunaantui varsinainen show-mies, joka osasi ottaa yleisönsä. Meille luvattiin heti kärkeen suuri yllätys, joka oli voimassa vain sinä päivänä - joskin luulimme, että niin sanotaan kaikille. Toisin kävi!
- Ensimmäisenä ihmettelimme kaukana, yli 5 km:n päässä siintävää, valtavaa rakennusta, jonka lähettyvillä meille kerrottiin siinä olevan maailman suurimmat ovet. Rakennuksen koko hahmotti myös tieto, että jokainen lipun raita on linja-auton levyinen, tähden halkaisija 1,8 m ja että koko lippu on koripallokentän kokoinen.
Nasan Vehicle Assembly Building
- Yllätys piili siinä, että normaalin kiertueen sijaan pääsimme silkalla tuurilla näkemään pidennetyn version kiertoajelusta, mikä tarkoitti sitä, että bussi sai sinä päivänä ajaa ihan lähelle rakettien laukaisupaikkaa. Kuski oli aivan innoissaan, eikä olisi voinut hehkuttaa onneaan ja onneamme enempää. Matkalla näimme myös pesukarhuja, krokotiilin, maakotkan (tms., olen tosi huono linnuissa) ja flamingoja, joten niissäkin riitti riemua.
- Laukaisualusta, jonka en ollut ajatellut olevan mobiili eli liikuteltava (no pakkohan se valmistunut raketti on jollain paikoilleen kuljettaa), oli valtava. Ihan mahdottoman kokoinen. Näimme myös, miten sellaista kuljetetaan pois laukaisupaikalta, sillä neljän vuorokauden kuluttua visiitistämme olisi ollut mahdollisuus päästä katsomaan miehittämättömän aluksen laukaisua avaruuteen. Harmitti hieman, ettei se sopinut aikatauluumme, eikä siitä ollut ollut vielä mainintaa avaruuskeskuksen nettisivuilla, joilla laukaisuaikataulut ovat näkyvillä. Edellinen laukaisu oli ollut joitakin viikkoja sitten.
- Laukaisualustan kuljetus on paitsi hidasta (1,6 mph) myös tarkkaa puuhaa. Kuulemma tennispallokaan ei liiku alustan päällä.
- Alustaa liikuttivat suuret telaketjut.
- Kun raketti laukaistaan, sen ympärillä on paksuja rautalevyjä, jotka ottavat tulta vastaan. Ne olivat jälleen oppaamme suuri hehkutuksen paikka, sillä näimme ne ihan vierestä, kun ne oli tuotu esille tulevaa laukaisua varten.
- Laukaisupaikan välittömässä läheisyydessä oli myös hyvin suuret vesisäiliöt, koska vettä tarvitaan a) viilentämään aluksen pintaa ja b) jostain tärkeämmästä syystä, jota en muista.
- Kierroksen lopuksi pääsimme katsomaan lyhyttä elokuvaa siitä, miten kilpailu avaruuden herruudesta ja valloittamisesta Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välillä eteni. Draamaa siitä ei puuttunut, sillä amerikkalaiset olivat olleet avaruudessa vain 6 minuutin ajan, kun Kennedy asetti seuraavaksi tavoitteeksi Kuuhun matkaamisen. Kolme ensimmäistä astronauttia kuolivat, mutta toinen yritys onnistui. Kun edessämme oli aito komennuskeskus ja laskimme minuutteja filmiltä tulevaan laukaisuhetkeen, tuli melkein itku. Oli helppo kuvitella, miten jännittävä ja dramaattinen hetki on silloin maailmalle ollut.
- Filmin jälkeen aukeni ovi halliin, jossa Kuuhun laukaistun raketin koko selveni. Näkemäänsä ei ensin meinannut käsittää, niin valtavan kokoiset suuttimet edessämme olivat. Tämä raketti on täysin samanlainen kuin Kuuhun lähetetty, mutta sitä ei jostain syystä sitten koskaan pistettykään matkaan.
Tässä kuvassa avaruusraketin koko hahmottuu paremmin.
- Simulaattorilaukaisua avaruuteen odotimme kovasti, mutta sellaista ei enää ollut kuulemma pelottavuuden vuoksi. Tilalle kehitelty kesy versio oli todella kesy ja jätti vähän pettyneeksi. Seisoimme suuressa huoneessa ja katselimme eteemme heijastunutta kuvaa. En edes oikein enää muista, mitä ja millaisia.
- Koko keikka matkamuistomyymälöineen tehtiin noin neljässä tunnissa. Sitten olikin jo hoppu palauttamaan vuokra-autoa lentokentälle, jossa palautusaika oli myöhäisin, ts. toimisto ei mennyt kiinni.
- Lentokentältä siirryimme taksilla hotellillemme, joksi oli valikoitunut Staybridge Suites Lake Buena Vista, enkä voi kyllin kohdetta kehua. Apuna hotellin valitsemisessa oli jälleen Tripadvisor, jonka mukaan huoneistohotelli oli valittu Vuoden 2015 Traveller's Choice -voittajaksi perhekategoriassa.
- Huoneistot olivat valtavan kokoisia (kaksi makuuhuonetta ja kylpyhuonetta, keittiö + ruokailutila ja olohuone, kolme televisiota), pihassa oli suurehko, lämmitetty uima-allas (joka auki jopa yhteentoista illalla), poreallas, pesulatilat, grillausalue sekä pieni pelihalli. Noutopöytäaamupala (munakokkelia, pekonia/makkaraa, jogurttia, hedelmiä, useampia muroja, mehua, kahvia, kylmää kaakaota, leipää, bageleita, pannukakkuasema vaahterasiirappeineen) kuului hintaan, samoin kuin tiistai - torstai-iltojen "social get-together", jolloin tarjolla oli lämmintä iltapalaa (hot dogeja/nachoja ja salsaa, salaattia ja hampurilaisia ja viiniä sekä olutta!) Kaikki tämä murto-osalla Miamin hinnoista. Lisäksi huomattavaksi eduksi voidaan katsoa se, että hotellista oli joka päivä ilmainen kuljetus Walt Disney Worldin eri kohteisiin ja takaisin. Ja se, että ihan vieressä oli kymmeniä ravintolavaihtoehtoja, matkamuistomyymälöitä sekä suurehko marketti.
-Taisimme käydä ravintolassa syömässä pastaa ja salaattia. Ilmapallotaikuri teki lapsille pallot.
Staybridge Suites Lake Buena Vista
Walt Disney World: Disney's Animal Kingdom tiistai 24.2.2015 - Orlandon Walt Disney World on maailman suurin teemamaailma. Sen koko alue on 25 000 hehtaarin suuruinen, ja työntekijöiden määrä on yli 50 000.
- Walt Disney Wordl koostuu neljästä eri teemapuistosta: Magic Kingdomista, Disney's Animal Kingdomista, Epcotista ja Disney's Hollywood Studiosista, ja lisäksi Disneyllä on vieressä kaksi vesipuistoa.
- Koska meillä oli rajallinen aika olla Orlandossa, täytyi valintoja punnita tarkasti jo aikaisessa vaiheessa kotona. Meillä päätökseen vaikuttivat aikaisempi kokemus sekä matkaseura: lasten vuoksi ensimmäisenä listalta tippui Epcot, joka ei ole niin huvipuistopainotteinen kuin muut teemamaat, vaan keskittyy enemmän eri maiden kulttuureihin (11 maan paviljongit) ja tekniikkaan sekä tieteeseen.
- Toisena tippui Hollywood Studios, jossa olemme käyneet jo Pariisissa ja joka vaikutti Orlandossa hyvin pitkälti samanlaiselta laitteineen ja muine kohteineen. Harmittavaa tosin, että yksi parhaista huvipuistolaitteista, The Tower of Terror, sijaitsee juurikin Hollywood Studiosilla.
Kokemus. Ehdottomasti.
Lisäksi oli harmillista, että tässä teemapuistossa olisi ollut legendaarinen Fantasmick-show, mutta päädyimme sitten katsomaan sen netistä. Melkein sama, eehhehe, mutta valintoja oli tehtävä.
- Jäljelle jäivät Animal Kingdom, joka houkutteli erityisesti Kilimanjaro-safarinsa ja eri maanosien teemoittamien puitteiden ja eläinten vuoksi, sekä Magic Kingdom, joka on puistoista suurin. Vaikka sekin oli osin tuttu Pariisista, alueiden laajuus on aivan erilainen. Pariisin Disneylandin Magic Kingdomissa ei ole kaikki niitä alueita, joita Orlandossa on, ja laitteita tai muita kohteita on hyvin paljon enemmän. Magic Kingdom on oikeastaan matkailijan must.
- Liput tilasin koti-Suomeen ennakkoon joululahjaksi. Etukäteistilauksessa (konkreettiset liput) oli muitakin etuja: niiden numerosarjalla sai rekisteröityä Disneyn sivuille ja pääsi tekemään etukäteen FastPass+-varauksia (laitteeseen pääsee jonottamatta varaamaansa kellonaikaan tunnin sisällä) kolmeen laitteeseen päivän aikana. Lisäksi puistossa sai sitten vielä neljännen jononohituksen. Jos tätä mahdollisuutta ei olisi, jonotus suosituimpiin kohteisiin olisi ollut niin aikaavievää ja hermojarepivää, ettei touhussa olisi juurikaan järkeä - varsinkaan, jos puistoissa ei ole viettämässä kahta viikkoa, vaan kaksi päivää.
- Näillä eväillä nousimme aamulla bussiin. Tai no, otimme käsilaukkuun aamupalapöydästä myös kaksi banaania ja sateenvarjot, sillä päivällä saattaisi tulla muutama sadekuuro. Näin kävikin, mutta sen ajan käytimme ruokailuun Aasian alueella.
Animal Kingdomin kohdekartta
Portti oli oikeastaan melko vaatimaton - toisin kuin jättimäiset parkkitilat alueen ympärillä.
Tree of Life -maamerkki. Puun runkoon ja oksiin on kätketty eläinhahmoja.
It's Tough to Be a Bug 3 D-esitys kaikenlaisine efekteineen. (Vesisuihkuja ylle, "piikkiä" takapuoleen penkissä, tuoksua.)
Expedition Everest - Legend of the Forbidden Mountain
Kilimanjaro Safaris
- Päivän aikana näimme lukuisia eläimiä, joista ehkä minulle yllätyksellisin oli muurahaiskarhu (miten iso se onkaan!), tuntemattomin okapi (mikä ihme mutaatio tämä nyt on?) ja sympaattisin gorillavauva. Kilimanjaro-safarilla näimme kuvan seeprojen ja kirahvien lisäksi virtahepoja, sarvikuonoja, panttereita, tiikereitä, leijonia, norsuja ja antilooppeja. Ainakin. Osasta oli yllä kuvia.
- Päivän päätteeksi ehdimme hotellin pienelle iltapurtavalle ja -juotavalle, mutta kävimme myös kunnolla syömässä tien toisella puolella olevassa meksikolaisessa ravintolassa, jossa sain valehtelematta parasta burritoa, mitä olen koskaan syönyt. Joskus valinta vain osuu täydellisesti kohdalleen tai sitten on aivan mahdoton nälkä. Ruuan ja pienen iltauintipulahduksen jälkeen ihminen nukahti samantien, kun laski päänsä tyynylle.
Walt Disney World: Magic Kingdom keskiviikko 25.2.2015
- Aamuherätys ja muut kuviot olivat täsmälleen samat kuin edellisenä päivänä. Tällä kertaa bussi vei meidät Transportation Centeriin, josta lähtee eri alueille joko Monorail tai vesibussi. Valitsimme mennessä ensimmäisen ja tullessa jälkimmäisen, sillä illan hämärryttyä juna ei enää edes kulkenut. Laivakyyti oli aivan yhtä sutjakka kuin juna-ajelukin, mutta illan auringonlasku pääsi varmasti kannelta katsellessa paremmin oikeuksiinsa.
- Magic Kingdom koostuu erilaisista toisiinsa yhteydessä olevista alueista, joita ovat Frontierland, Adventureland, Fantasyland ja Tomorrowland. Ne ovat kaikki hieman eri tavalla teemoitettuja, mutta kaikissa on sekä huvipuistolaitteita, erilaisia (teatteri)esityksiä ja luonnollisesti ruoka- ja juomapaikkoja. Tässä on ero Pariisiin, missä on näistä vain Fantasyland ja Frontierland. Jotkin niiden laitteista onkin sijoitettu Orlandossa eri alueelle.
- Amerikkalaiset todella osaavat viihdyttämisen: jonottaminen ja odottaminen ovat harvoin tylsiä, kun niidenkin aikana tapahtuu aina jotain, ja jono harvoin vain kiemurtelee ulkona köysien välissä eteenpäin. Useimmiten laitteissa on huomioitu pitkäkin jonotusaika siten, että osa huvista alkaa jo ennen varsinaista ajelua. Laitteiden ympärille on rakennettu kunnollinen miljöö, ja jono etenee esimerkiksi kummituslinnaan sisälle pääsyn jälkeen siten, että porukkaa viedään huoneeseen, joka on onkin tarinan- tai pienen leffan jälkeen hissi ylös tai alas - ja sitten taas kävellään hieman johonkin seuraavaan paikkaan. Tämä on ehdottomasti hyvän suunnittelun parhaimpia puolia.
- Jo päivän avaaminen oli spektaakkeli. Tuhannet ihmiset odottivat porttien avaamista ennen yhdeksää, ja heille tarjoiltiin show pormestareineen, tanssijoineen, junalla tulevine Mikkeineen ja Minneineen, ja lopuksi huitaistiin taivaalle vielä pari ilotulitusrakettia. Niin sitä pitää.
- FastPass+-liput tällä päivälle oli varattu Pirates of Caribbeaniin, The Haunted Mansioniin ja Space Mountainiin. The Seven Dwarf Mine Trainiin olisi ollut pisimmät jonot, mutta sitäpä emme etukäteen tienneet, joten pistimme jonottaen.
Jos jaksoit tänne asti, näet harvinaislaatuisen kuvan.
Cinderella Castle
The Haunted Mansion
Pirates of Caribbeanin sisältä. Välillä oltiin tykkitulessa, välillä katseltiin ympärillä olevaa meininkiä.
Ulkona show'ta veti mainio Jack Sparrow.
Big Thunder Mountain Railroad
Finding Nemo -musikaali
Liberty Square Riverboat. Höyrylaiva kierteli Frontierlandissa Tow Sawyerin saaren lähistöllä.
Paraati
- Alla olevalla videolla esitellään Seitsemän kääpiön vuoristorata, joka oli ehkä kivoin laite koko Magic Kingdomissa. Siitäkin huolimatta, että se oli ainoa paikka, jonne tosissamme jonotimme (75 minuuttia), kyyti oli mukava ja kääpiöiden maanalainen jalokiviluola lumoava.
- Koko päivän kiertämisen jälkeen haimme hotellille läheisestä pitseriasta perhepitsan kaikilla mahdollisilla lihoilla. Enpä ole ikipäivinä nähnyt pitsan päällä niin paljon täytettä ja juustoa. En voi myöskään moittia, että pitsa olisi ollut huono. Päinvastoin, sinne katosi menemään. Muutama meistä ehti pulahtaa vielä uima-altaaseenkin, vaikka aika riensi ja väsy painoi. Uni tuli sekunnissa.
Universal Studios Orlando torstai 26.2.2015
- Ei kahta ilman kolmatta. Tällä kertaa aamutoimien jälkeen lähdimme taksilla kohti Orlandon keskustaa, jonka lähettyvillä sijaitsee lisää huvipuistoja. Universal Studios -kompleksi koostuu kahdesta huvi- ja teemapuistoalueesta: 1) Universal Studios Florida, jonka vetonaulana on The Wizarding World of Harry Potter Viistokujineen 2) Universal's Island of Adventure, jonka houkuttelee puolestaan muiden laitteiden ohella Harry Potterin Tylypahkalla.
- Hankimme etukäteen virallisen Undercover Tourist -lippuvälittämön kautta Disneyn lisäksi myös Universal Studios -liput samassa kirjekuoressa. Päädyimme yhdistelmälippuun (Parkhopper), sillä noiden kahden maan välillä kulkee myös Harry Potterin juna, joka oli perheen pienimpien kannalta tärkeä kokemus. Kiire tulisi, mutta olisi vain suomalaisella tehokkuudella ehdittävä riipaista parhaat päältä molemmista huvipuistoista.
Näkymä Island's of Adventuren pikkulasten puolella oli ilahduttavan epätodellinen väreineen.
Katumaisemaa Studioiden puolella.
- Muumion kosto - ja Simpsonit-ajelu ovat voittaneet palkintoja, ja olivathan ne aivan huikeita. Ensimmäinen oli pelottava, jälkimmäinen käsittämätön 3D- tai simulaattorivuoristorata, en tajua. Tätä tekniikkaa käytti myös Harry Potterin linnassa oleva laite, joka oli ehkä paras kaikista. Se on myös voittanut parina vuonna parhaan huvipuistolaitteen tittelin, eikä syyttä. Siellä jossain linnan uumenissa me vain huispasimme ilmassa ja väistelimme vauhdilla lohikäärmeitä läpi tulen. Uskomaton kokemus, kerta kaikkiaan!
Siinähän se on, Tylypahkan täydellinen kopio.
Tästä myös koko hahmottuu paremmin.
Lapsille hankittiin täältä taikasauvat, joiden avulla ympäri molempia puistoja sai tehdä taikoja. Se oli heille koko reissun paras anti eli joka dollarin arvoinen juttu.
Tylypahkan sisällä jonottaessa näytti tältä.
Ja tältä.
Itse laitteessa istuessa kiisi mm. Harryn perässä hurjaa vauhtia huispaamassa.
Jurassic Parkin päälaite oli harmiksemme remontissa.
Tämän jälkeen tarvittiin ihmiskuivaajia. Minä jäin valokuvaamaan, kun muut kastuivat.
Diagon Alley eli Viistokuja
Huikea 3D-ajelu!
Söimme välipalaksi ihmisen pään kokoisen donitsin neljään pekkaan. Nauratti.
The Incredible Hulk Roller Coaster
Perheen pienimmän suosikki, Rip Ride Rockit. Ensin mentiin pystysuoraan ylöspäin...
...ja illan tullen vielä uudelleen.
Revenge of the Mummy oli kauheaa kyytiä!
Terminaattori-3D-show
- Kun huvipuisto (jo) seitsemältä suljettiin, söin reissun toisen hampurilaiseni. (Burger King, California Whopper guagamolella, maistui!)
- Haimme, raukkoja kun olemme, vielä shottilasin maailman suurimmasta Hard Rock -ravintolasta, ennen kuin surautimme taksilla hotellille uimaan ja pakkaamaan seuraavan aamun lähtöä varten.
Viimeinen poseeraus ilotulitteiden räiskyessä taivaalla.
Roadtrip takaisin Miamiin perjantai 27.2.2015
- Päräytimme taksilla parin kilometrin päähän noutamaan vuokra-automme, ja tällä kertaa se oli Chevrolet. Tilaa oli enemmän ja kyyti amerikkalaisen pehmoista ja lieruttavaa, mutta sitä saa, mistä maksaa.
- Pysähdyimme välillä vain kerran, kun teimme pienen poikkeaman moottoritieltä vessatarpeen vuoksi. Päädyimme paitsi käymään vessassa, myös ostamaan vähän pikkupurtavaa matkaevääksi (maapähkinävoisuklaapatukoita, piti kokeilla) ja kaksi pientä palmunalkua. Kyllä niistä vielä viidakko kasvaa!
- Noin tunnin ajomatkan päässä Miamista oli päivän varsinainen kohteemme:
Sawgrass Mills Outlet Center
- Sawgrass Mills Outlet Center on Pohjois-Amerikan suurin outlet-keskus, joten sitä ei voinut ohittaa, vaikka mukana matkalla olikin jäseniä, joita ei voisi shoppailu juuri vähempää kiinnostaa. Nyt oli kuitenkin jaksettava. Aikaa meillä ei kuitenkaan ollut kuin nelisen tuntia. Pikaruokanapaikkana toimi ensimmäisenä ostoskeskuksessa vastaan tullut Subway, jonka tehokkuus oli kyllä aivan omaa luokkaansa. Päädyin maistamaan jotain uutta kanasubia, jota ei vielä kotimaassa ole näkynyt. Muitakin eksoottisempia vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla, kuten pinaattisubi.
- Paikka parkkipaikkoineen on hillitön, ja kiersimme vain siellä, minne ehdimme. Sovitusjonot olivat monessa paikassa pitkät ja vetivät hitaasti, mikä vähän ärsytti. Hilfigerin systeemin meinasin lennosta pistää itse uusiksi, sillä siinä ei ollut minkäänlaista järkeä.
- Saalis: Miesten Burberry-, Calvin Klein - ja Armani Exchange -paidat. Naisten Hilfiger-mekko, -kauluspaita ja -neulepaita sekä Armanin silkkitoppi ja t-paita. Enemmänkin olisin halunnut ehtiä, mutta näillä jatkettiin matkaa, sillä oli jo kiire.
- Koska liikenne Miamin päässä on hidasta, meille todellakin tuli hoppu auton palauttamisessa. Auto piti ehtiä myös lopuksi tankkaamaan, mikä on aina vieraassa (suur)kaupungissa hankalampi homma: missä on huoltoasema? Ehdimme määränpäähän klo 17.59. Hertz meni kiinni kuudelta. Huh. Uudehkot aurinkolasini jäivät todennäköisesti vuokra-autoon. Kokeneella matkailijalla oli toki mukana myös toiset aurinkolasit.
- Kävelimme matkalaukkuinemme pari korttelinväliä viimeiseen, yhden yön hotelliimme, joksi oli valikoitunut The Redbury South Beach. Ystävämme Tripadvisor ja sen arviot olivat jälleen olleet apunamme. Kiitos, maailma.
- Hotellin oma ravintola vakuutti meidät välittömästi, ja jäimme ruokailemaan sinne. Ravintolaan olisi pitänyt olla pöytävaraus, mutta meille järjestyi paikka, kun olimme hotellissa yöpyjiä. Söimme erilaisia jaettavia, erittäin maittavia mezejä niin paljon, että siihen oli hieno päättää viimeinen iltamme matkalla. Itse asiassa emme olisi voineet tyytyväisempiä olla! Pöytäliinaankin sai piirtää, ja mehän piirsimme.
- Huoneetkin olivat upeat: modernit, yllätykselliset (levysoitin ja levyjä huoneessa) ja kotoisat (samat Duravitin altaat ja Hansgrohen suihkut kuin meillä kotonakin, ohhoh). Hyvä maku ollut arkkitehdillä.
- Viimeisenä aamunamme otimmekin viimeisten tuliaisshoppailujen (paitoja ja muuta turistikrääsää, kuten valokuvakehys, jääkaappimagneetti ja lapsille penaaliin kyniä) ja South Beachin maisemissa ulkona nautitun aamupalan jälkeen vielä tunnin aurinkoa kattoterassilla. Aurinko paistoi lämpimästi juuri meitä varten, sillä kun lähdimme yhden kieppeillä lentokentälle, alkoi ukkostaa ja sataa kaatamalla. Oli hyvä lähteä kotiin.
- Lentomatka taittui hyvänlaisessa myötätuulessa jopa 8,5 tuntiin! Muutaman tunnin unien voimalla valvoimme kotona sunnuntain heti lauantain perään ja aloitimme reippaasti hiihtoloman jälkeisen työ- ja kouluviikon. Selvisimme aikaerosta yllättävän keveästi, sillä vasta torstaina ja perjantaina alkoi tuntua siltä, ettei aamulla jaksa nousta. Viikonloppu tuli tarpeeseen!
- Tuliaissuklaasäkit koulunmäelle olivat tippuneet avoimesta kassista lentokoneen ylähyllylle. Harmitti ihan vietävästi, sillä lentokentällä ei ollut todellakaan halpaa.
- Täytyy silti sanoa, että
